Katson rakkaimpani silmiin. Katse niin lämpöinen, hellä. Silmät täynnä rakkautta niin, että tähdet taivaan tuikahtaa. Katson rakkaintani silmiin ja tunnen, et’ yksin en enää oo.

Otan välähdyksen rakkaimpani katseesta tuosta ja kätken sen sieluni sisimpään. Suuntaan katseeni ylös ja helminauhan kauneimman huomata saan. Helmet järvien kaukaisten sisällään pitää katseet rakkaiden, välähdykset taivaiden kauneimpien.

Pilviverhon takaa lintunen katseellansa tutkailee helminauhaa taivaan tuulessa heiluvaa. Silmät lintusen välähtää, kun katse sen helmeen valkoiseen yhdistää. Ottaa lintu välähdyksen rakkauden ja sisimpäänsä asettaa. Lintu lennähtää luo taivaisen puron keväisen, reunoilla sen helmiä kimaltaa. Helmet hopeiset, kultaiset vapauttaa solisevaan puroon rakkauttaan, kun enkeli pieni puron reunaan lennähtää.  

Enkeli pieni istuu puron reunaan, kuuntelee solinaa puhtaan veden. Katse enkelin kohtaa helmen valkoisen, ottaa sen käteen pieneen, pehmeään ja vasten sydäntänsä painaa. Enkeli suuntaa katseen tarkan kohti valoa kirkkainta, vinkkaa silmillänsä merkiksi tähdelle, jot’ tämä tietäisi, et’ kaikki hyvin on.

Enkeli pieni varpaitansa heiluttaa vedessä virtaavan vuoripuron. Katse enkelin kohtaa säteen rakkauden, jok’ matkaan lähtenyt on luota Universumin auringon!