Omaa henkistä polkua etsimässä

Pieni vihreämekkoinen tyttönen istuu kannon päässä lehtipuiden varjossa. Hänen edessään on pyöreä lasipallo, joka näyttää salaperäiseltä ja kiehtovalta. Tyttö hieroo sormillansa lasipallon pintaa miettien miten hellästi osaisi tuota palloa vaalia.

Tyttö oli saanut lasipallon tädiltänsä, joka kaukomailla usein matkusti. Täti osti tuon pallon tytölle Bakun vuoristokylästä, entisen Neuvostoliiton alueelta, joka kykyään kuuluu Azerbaizanin maahan. Hän erityisesti ajatteli, että tytölle voisi tuon lahjaksi antaa, jotenkin niin kiehtovalta tuo pallo tädistäkin näytti.

Tyttö työnsi lasipallon huolella taskuunsa, kokeili huolella, että taskun pohjassa oli, ettei pääsisi vahingossa putoamaan. Tytöllä oli kiire kotiin miljoonakaloja ruokkimaan ja akvaariota puhdistamaan.

Tyttö, jonka nimi oli Tiina, rakasti kaikenlaisia eläimiä ja perheessä oli jo puhuttu, että Tiina saisi vielä jonakin päivänä oman koiran. Hän tutki monia koirarotukirjoja ja koirien kasvatuskirjoja innokkaasti ja ajatteli pääsevänsä sanomaan mielipiteensä siitä, minkä rotuinen koiranpentu voisi olla. Tyttö oli kova ulkoilemaan ja kävelemään metsissä, joten koira kaveriksi metsään ja lenkeille olisi kiva asia. Kaiken kaikkiaan pörröturkkinen koira on niin ihana, että tyttö tuskin enää malttoi kunnolla nukkua, kun niin paljon koiranpentua etukäteen kaipasi.

Aamu jo sarastaa, usvaa lepää heinikon päällä. Aikaiset aamut aivan ihania ovat ja siksi tyttö laittoi aina kesälomallaankin kellon aamu kuudeksi soimaan. Nyt tämän päivän hauskana tehtävänä on kukkien siemenien ja –sipuleiden istuttaminen pihalle. Ensin käydään puutarhaliikkeessä tekemässä valintoja, muutaman pensaankin taimenen voisi kenties pihaan saada. Tyttö rakasti kasveja, istuttamista, kukkien hoitamista, pihamaalla puuhaamista. Viime kesänä ruiskaunokit innostuivat todella pihalla kukkimaan, ruusupensaaseen tuli kauniit punaiset kukat ja humalaköynnös kiipesi talon seinustalla vehreänä ja tuoksuvana. Tyttö ajatteli usein mielessään, että ehkä puutarhurin ammatti voisi olla kiva.

                                                                  ***

Menen tänä aamuna läheiseen metsään kävelemään. Kuinka ollakaan, kun katson ylöspäin, näen pöllön istuvan männyn oksalla tuijottamassa minua. Kuinka häkellyttävän ihmeellinen tuo hetki, kun pöllön katse kohtaa katseeni hiljaisuuden vallitessa ympärillämme. En unohda tuota hetkeä milloinkaan. Villi lintu kohtaa minut ja saa sydämeni pakahtumaan riemusta ja ilosta. Juoksen suoraan kotiin kertomaan metsän uutiset ja jään sitä mielessäni pohtimaan.

Ajattelin, että voisin kirjahyllystä kaivaa esiin Raamatun ja tutkia sitä hieman. Löydän valkoisen kirjan heti ja avaan siitä Uuden Testamentin ensimmäisen osuuden. Siinä jotenkin kauniisti ja hiljaa kerrotaan ihmeellisistä teoista Jeesuksen, joka aivan ilmeisesti oli hieno ja pyhä ihminen. Vai oliko hän ihminen, meidän kaltainen ollenkaan ? Jäin sitä miettimään ja ajattelin, kuinka kaunista elämä maan päällä ja taivaassa voikaan olla, kunhan noudattaa ohjeita Jeesuksen.

Tänään on huippuhieno päivä, sillä menemme koiranpentua katsomaan. Olen saamassa vihdoin ja viimein oman koiran, hovawartin, jolla kultainen turkki kuin kultaisella noutajalla konsanaan. Olen jo useita vuosia tutkinut kirjoista, miten koiraa pitää hellyydellä ja määrätietoisuudella kouluttaa. Koira on aikuisena aika iso, mutta se sopii minulle hyvin. Osaan tehdä pitkiä ulkoilulenkkejä, osaan niksit ja jutut, jolla koiran saa erilaisia käytöstapoja oppimaan.

Pennut mönkivät emonsa luona niin pehmoisina ja suloisina, en ikinä ole tuntenut itseäni niin onnelliseksi, kun nyt tiedän, että yhden pehmoisen palleron itselleni omaksi saan. Kahden viikon päästä saan pennun tulla hakemaan ja aion sitä sylissä helliä, kuiskata sille rakkaita sanoja pieneen korvaan, käydään tutustumassa lähimetsään ja opetan sitä minulle tassua pyynnöstä antamaan. Voi että !

Hassusta tuli perheenjäsenemme, rakas ja ihana palleroinen, joka vielä tuosta isommaksi kasvaa ja kohta jo pitkiä lenkkejä sen kanssa ulkona teen.

***

Tutkin lasipalloa ajatuksissani ja katselen sen kiiltävää pintaa ja mietin, miten erikoiselta se sisältä näyttää, kun kaiken jotenkin sen läpi voi nähdä, mutta sen sisään ei pääse kuitenkaan.  Jonkinlaista mystiikka tässä hyvinkin voisi olla.

Tänään siivoan huoneeni ja laitan kaikki tavarat nätisti paikoilleen. Ulkona on aurinkoista, aurinko nousi tänään kello puoli viisi. Kuu on kierrossa uuden kuun. Tiedän nämä asiat, sillä minulla on sellainen allakka, josta voin saada tarkan tiedon auringon nousuista ja laskemisesta sekä kuun kierron eri vaiheista. Se tuntuu todella tärkeältä tietää ja joka päivä kalenterista tarkistan, missä aurinko ja kuu taivaalla menevät. Joskus laitan kellon aamulla soimaan siihen aikaan kun aurinko nousee, jotta pääsen pihalle tuoreeltaan katsomaan auringon nousun ihmettä. Samalla saan nuuhkia raikasta kosteaa aamukasteista luontoa, oh, sydämeni aivan pakahtuu.

Jollakin tapaa tuntuu, että tänä kesänä aurinko on tarjonnut säteitänsä ja lämpöänsä jatkuvasti, hieman jo kaipaan sadettakin tulevaksi, mutta tämäkin aurinkoinen kesä kelpaa minulle hyvin.

Ajattelin nyt aamulla tutkia isäni unikirjaa, sillä näin mielenkiintoisen unen viime yönä. Olen yrittänyt aamuisin muistella, mitä unia olen nähnyt, että pystyisin niistä unikirjan avulla lähitulevaisuutta ennustamaan. Mutta ei, unikirja ei tunnu tietävän mitään, vaikka kuinka ponnistelen. Ennustamisesta tällä tavoin ei kerta kaikkiaan tule mitään. Lopulta intoni tuohon lopahtaa, kun tulen siihen tulokseen, ettei unikirjasta mitään hyötyä ole. Toki edelleenkin huomioin uneni ihan kuriositeetin vuoksi, mutta siihen se sitten saakin jäädä. 

Tarina jatkuu huomenna.