Äidin puutarhassa komea kukkapenkki, 
kukkia kauneimpia monenlaisia, 

Ylväänä mullasta on noussut keltainen dahlia, 
sen suuri kukka auringonsäteissä kylpee, 
lehdet vihreät suuret kukkasta reunustaa, 

korkealle kukkanen kurkottaa, 
kaikkialle kauneutta näkee, 
äitiänsä kiittää, 
kesä kauneimmillaan lämpönsä 
ja valoansa suo, mutt’

aurinko kuumasti on alkanut porottaa, 
äiti sankolla vettä kukallensa päivittäin tuo, 
kukka silti alkaa nuukahtaa, mutt’ 

virkistävää nokkosvettä, sitruunaa, hunajaa, 
aurinko jo pilven taakse piiloon jää, 

jälleen kukka komeutensa kaikille suo, 
kullankeltainen kukka kaikkien katseet 
itselleen saa, mutt’ 

elokuun helleaalto hirmuinen, 
vaikk’ äiti ihmevettänsä multaan kaataa, 
pakahduttava aurinko ei pinteestään kukkaa päästä, 

kukkanen yrittää, yrittää, voimat häiriöö, hä röö,,, sen lopussa, 
silti vielä uudemman kerran ja toisenkin, 

äiti silittää kukan terälehtiä hellällä kädellään, 
juttelee kauniisti, surullinen selvästi on, 

kukkanen voipunut, uupunut, kuivahtanut, 
lehdet vihreät kääntyneet ruskeaan, 
keltaiset kukan terälehdet rusentuvat kuiviksi, 

mitään ei enää tehtävissä oo, 

Joku puhuu helvetillisestä kuumuuden aallosta, 
ei tällaista ennen Suomen kesissä ollut, 
jotakin pieleen kenties on mennyt, 

kukkanen kuollut jo kuumuuteen, 
silti aurinko jatkaa vain taivaalla kuumuuttaan, 

kunnes syksyllä kuumuus hellittää, 
kaikki eläväiset helpotuksesta huokaa, 

Kaunein muisto kukkasesta mielessä äidin, 
puutarhuri hellin ja viisain, 

miettii mielessään, tätäkö luonto meille 
nykymaailmassa tarjoaa, 

sanonko sen ääneen? 

Muutos ilmaston! 

Heips, 

Ihmisen kuin kukkasenkin mieli on vahva sekä hauras, 
autetaan, huolehditaan, tehkäämme tekoja hyviä, 

sekä viisaita, 

Kuuntelen Anna Erikssonin kauniin kappaleen 
Kesä yhdessä