Kuu taivaalla niin kauniisti kultaansa hohtaa, ihminen pieni pohtii kotonansa ajatusta ihmisen. Miksi joku pahaa tahtoo, toiselle harmia tekee ?

Ei kannata murehtia tätä, asia ei paremmaksi vatvomalla tuu. Ihmiset erilaisia ovat, siksi kaikkea ymmärtää ei voi.

Sillä, että synkästi pohtii, pahan teon syitä vatvoo, ei aukene maailma, ei aurinko säteitänsä paikkaan pimeään päästä.

Valo kutsuu luokseen säteen auringon, yksi hymy ihmiselle voi maailman pelastaa, auringonsäde lähetetty planeettaan kaukaisimpaan tuomaan hymyn kasvoille tuntemattoman, se maailman parantaa.

Ole se henkilö, joka säteet ilon, hyvän toiselle lähettää; se avaa ovet paikkoihin kauniisiin, missä sydämet synkimmätkin sulavat, päästävät rakkauden sisäänsä virtaamaan.

Öinen kuu taivaalla kultaansa hohtaa, ihmisten iloksi yöllisen taivaan.

Päivällä aurinko lämpimät säteensä lähettää meille, ihmisten iloksi päiviä kirkastamaan.

Ota säde auringon, toinen säde kuusta öisen taivaan, ilahduta kultaisin sätein kanssakulkijaa. Anna toisen säteen taivaalle lentää, sillä se monistuu vain, löytää uuden ystävän, hyvyyden verkostot kauniit luo, ja kas,

aurinko paistaa jälleen, hyvyys peittää pikku hiljaa maan. Kätensä hellät enkeli kietoo ympärille yhden, joka vailla hellyyttä, rakkautta kenties jäänyt on.