Valkoinen sumutaivas peittää koko maan. Kosteaa, syksyistä. Sumuinen sankka pilvivaippa lepää taivaan alla lempeästi. Päätän kurkistaa pilvivaipan taakse. Tunkeudun sumupilvien läpi ja niinhän se on; mitä kirkkain auringon paiste loistaa ja valaisee, kirkastaa koko tienoon.  Voin nähdä vaivatta Universumin ääriin saakka, kaunein väriloisto yhdistyneenä niin puhtaaseen, raikkaaseen kirkkauteen ja heti tunnen sieluni lepäävän. Kultainen valoenergiapatsas työntyy jostakin alhaaltapäin ylös, suoraan kohti taivaan kattoa. Ikään kuin kultainen loisteputki olisi asetettu paikoilleen tuomaan valoa ja hohtavaa kultaa taivaanmatkalaisten iloksi. 

Sormistani lähtee violetin väriset hentoiset säteet, jotka tanssivat villisti avaruuden kauneimpien rytmien siivittämänä eri suuntiin. Samettiset, hellät salamat purkautuvat räiskähdellen sormistani ylös avaruuteen. Pyörähtelen, hieman tanssahtelen avaruuden värähtelevien taivasenergioiden tahtiin samaan aikaan kun sormistani singahtelee violettia, räiskähtelevää energiaa.

Pian huomaan paikalle kertyvän väkeä. Vaaleanhohtoisia pieniä avaruuden olentoja, enkelihahmoisia, kokoontuu kultaisen valoenergiapatsaan ympärille ikään kuin olisivat kauneimman järvimaiseman huomaan pystyttäneet nuotion ja kokoontuneet sen ympärille vaihtamaan kuulumisia. Taivaalla lennähtelee yksittäisiä hahmoja valkoiset mekontapaiset liehuen. Jotenkin vilkasta tuntuu olevan. Kaikkialla on niin kepeänoloista ja vapaata, suorastaan poksahtelevaa.

Lapin kauneimmat revontulet ilmestyvät ilahduttamaan meitä matkalaisia ja taivaanrannalla aaltoilee vihreää, keltaista, kuulasta, ah, nyt ilmestyi revontulimaiseman alapuolelle talvinen paksu lumipeitto; lumi hohtaa vihreää, keltaista, kultaa revontulien tanssahdellen hiljalleen yläpuolella pakkaslumen.  Kylmää ei kuitenkaan ole, sillä avaruudessa ei kylmää tunneta. Täällä on aina hyvä olla. Siispä nautimme mitä kauneimmasta avaruusmaisemasta ja annamme tuon kauneuden helliä sisintämme ja tuoda sieluillemme lämpöä, valaistusta, hempeää kultaa, poksahtelevaa raikasta energiaa, joka yhtyy Universumin raikkaisiin energioihin. Ilma väreilee ympärillämme. Energiahippuset tanssahtelevat vapaasti avaruuden ilmavirtojen rytmittämänä; mikään ei ole paikoillaan, kaikkialla on pientä liikettä ja värinää.  

Huomaan, että paikalle on vaivihkaa, aivan hiljaa saapunut yhä enemmän vaaleanhohtoisia enkelimäisiä avaruuden olentoja. He ovat ryhmittyneet ympyränmuotoon aina reunimmaiset ryhmittyneenä ylemmäs kohti ilmoja. Kullankeltainen valopatsas hohkaa puhdasta, hiljaista energiaa ylös, kohti Universumin kattoa ja siitä vieläkin ylemmäs.  Kaikkialla on hiljaista, hiirenhiljaista ja salaperäisen oloista.  Olennot ovat vaipuneet syvään meditatiiviseen hiljaisuuteen näiden olentojen energioiden yhtyessä Universumin energioihin. Olentojen välisestä kommunikaatiosta ei kuulu hiiskaustakaan. Hiljaisuus yhtyy hiljaisuuteen, energiat yhtyvät toisiinsa. Kaikki sulautuu yhteen Universumin salaperäisyyteen kietoutuen. Äänettömät viestit kulkevat energiapyörteiden mukana kaukaisuuteen vieden informaation kaikkialle Universumin eri toimijoiden tietoisuuteen. Seesteisyys, harmonia, informaatio, kollektiivinen informaatio, josta jokainen avaruuden kulkija saa ammentaa itsellensä sen, mitä tarvitsee. Kaikki on salaista, kaikki on avointa, kaikki on läpinäkyvää. Salaperäisyyden taika, informaation jakamisen taika.  Universumi kuulee ja ymmärtää kaiken vaikka syvä hiljaisuus peittää koko maan. 

Hiljaisuus, hiljaisuus, syvä meditatiivinen hiljaisuus…