Istun mietteissäin,

hetkeen rauhoitun,

näen edessäni kauniit korkeat vuoret,

auringon säteet välistä vuorien,

taivas turkoosina siintää,

säteet kultaan ja oranssiin väriin

vuoren solat ja laakson edessäni,

En halua tästä lähteä,

haluan silti tietää, mitä

takana vuorien,

kenties kukkaloisto,

kallion rinteet punaiset?

Joskus nuorempana vilkkaampi luonteeltain,

matkustin maailmalla,

uusiin paikkoihin innolla tutustuin,

halusin nähdä yhä enemmän,

sisimpääni imeä tunnelmia,

kokemuksia tämän Maan,

niin ikään myöskin

Taivaan,

Nyt haluan vain rauhoittua;

sieluni lepää edessäni mun,

lootusasennossa sohvalla istuen,

rauhoitun, välillä

silmäni hetkeksi suljen,

annan pyhän taivaan hengen

laskeutua päälleni mun,

sieluni taivaaseen vapautan,

haluan tuntea jälleen taivaan niin puhtaan,

väriloiston taivaisten ystävien,

pihojen ja puutarhan,

siispä kutsun luokseni taivaan kauneuden,

hiljennyn, kiitän Taivaan-Isää,

luojaa Rauhan ja

kauneuden,

On hyvä olla näin.