Mä oksalla istun ja sirkuttelen,

levittelen siipiäni,

jalkojani oikaisen,

istun oksalla pihakoivun,

ympärilläin rivi kerrostaloja,

aitoja ja muureja,

mutta ne eivät mieltäni paina,

sillä sisäinen viisarini suuntaa

paikkaan toiseen, jossa

aurinko aina kirkkaasti paistaa,

kukkien tuoksu ihana,

päivä ei laskeudu pimeään,

ilma on raikas ja lintujen laulu

raikaa,

lähden lentoon, kunhan vain

siipeni auki saan,

suuntaan ylös kohti pilviä tummia,

siipiäni räpytän,

ilmavirta taakseni jää,

tuulenpuuska minut taivaalle lennättää,

annan sen minua kuljettaa, sillä tiedän,

että matka tämä ei pääty koskaan,

vaan saan luona rakkaimpien

aikaani taivaassa viettää,

alla auringonsäteiden, kukkien ja

mehiläisten,

nyt jo silmäni avaan, kirkkaus

taivainen kaikkiall’, tuulahdus

raikas kasvoillani, kukat,

puut vehreät, niityt ihanat,

lintuset visertävät oikealla ja vasemmalla,

ystäväni jo minua odottaa…