Missä kulkevat rajat Universumin ?

Kylä pieni, kaupunki suuri, maakunta, piirikunta.

Meidän planeetta, viereinen planeetta, galaksi ja sen kaveri viereinen.

Universumi, toinen Universumi ?

Haluan meditaatiossa päästää sieluni lentoon. Sieluni lentää riemulla läpi galaksien, yli lumisten vuorten taivaisten. Tähtijoukot kauneimmat taakseni jää. Kurkotan siivilläni suurilla kohti rajoja Universumin, tosin tiedä en, missä rajat nuo niin kaukaiset ?

Sieluni vapaa on kuin taivaan lintu, mut’ miksi päästä en sitä kulkemaan paikkoihin kaukaisiin, sinne minne silmäni eivät enää nää ?

Kun silmäni suljen, niin silti tunnen, et’ matkani jatkuu vaan. Tunne tarkka siitä, että paikkaan oikeaan menossa oon. Näkisin, jos osaisin, mut’ rajat maallisen mieleni sulkevat silmäni paikoissa, joihin nähdä en vielä saa.

Pyyhi rajat maallisen mielen, kun taivallat läpi Universumin ja jatka yhä matkaasi kanssa sielusi niin viisaan. Jatka vain, jatka vain, sillä sielusi tietää, et’ loppujen lopuksi kotona koko ajan oot.

Sielusi koti on kotisi sun !

Tunne tarkka siitä, että paikkaan oikeaan menossa oot etkä yksin koskaan oo.