Kaukaisesta avaaruudesta, jostakin tuolta galaksimme toiselta puolen on lähtöisin pieni avaruuden hippunen, 

sen on rakkaudella lähettänyt lentoon, matkalle, enkeli, tai kenties Taivaan-Isä, 

rukouksen, vilpittömän pyynnön, toiveen taivaalle on lähettänyt sielu yksinäinen, Maan ihminen, 

Taivas on rakkautta, universaalia älykkyyttä, tietoa ja taitoa täynnä, muttei se apuansa pakolla tarjoa, 

taivas elää elämäänsä omanlaista, arvoituksia täynnä, valpas, viisas, lempeäntäkin lempeämpi, salainen, 

Taivas on kuullut rukouksen Maan ihmisen ja kas, heti valmiina oli ja tuotapikaa lähetti avun, tuon pienen hippusen matkalle pitkälle, mutta kas, vain pienen hetken päästä hippunen jo perille pääsi, 

Luoja lempeän kätensä laski surevan, väsyneen ihmisen ympärill, enkeli hohtavan valkoinen toi lohdun, vastaukset monet kysyvälle ihmiselle, järjesteli toisella siivellänsä hiukan asioita ja kas, 

kaikki pulmat, asiat heti jotenkin tiukasta solmusta aukesi, 

auringon aamuiset säteet verhosivat ihmisen kauniiseen toteen, ei tämä unta lainkaan, vaan toden totta, 

tämä Ihme taivainen, jota järjellä ei selittää voi, jääköön salaisuudeksi kahden ihmisen, 

rakkauden ja enkelin, 

Tähän loppuun Ellinooran Leijonakuningas