Levitä kätesi kohti korkeuksia, anna silmiesi kauneutta etsiä. Kauneus avaa aistit sielun, kun taas luonto avaa sielulle portit taivaan yhteyteen. Katso kukkaa kesäistä, vaahteranlehteä keltaista. Lumihiutaleen hopeisen puhaltaa lentoon tuulenvire talvinen. Enkeli ohjaa sinua matkallas, kohti taivasta puhtainta ja kirkkainta.

Seuraa välähdyksiä kauneimpia, joita taivas oppaaksesi lähettää. Tuolla yksi hippu kauneutta, kas, tuolla toinen! Kuin tikapuita pitkin nousisit kohti taivasta niin kirkasta.

Maapallo taakse jää, mutta hetkisen päästä sinne jälleen palaillaan. 

Luontoa, maisemaa taivaista katsele; nyt kaikista kauneimmat maisemat nähdä saat. Pysähdy paikkaan, minne sielusi sinua johdattaa; kultaa ja hopeaa, hentoa lilaa.

Tähdet vienosti tuikahtaa, voit kädelläsi niitä hellästi koskettaa.

Paikassa kauneimmassa mieti hetki rakkaintas. Tunnet hellyyden kultasi sun, kun yhdessä istutte reunalla pilven kultaisen. Hetki tämä ei lopu koskaan, sillä se sielusi sisällä kauniisti on.

Vedä henkeä syvään, anna mielesi liitää. Kiitä sieluasi viisasta sekä oppaitasi, niitä kultaisia pieniä, enkeleitä !

Matkasi loppuu nyt tähän, mutta muista, et’ se sielusi sisällä kauniisti on.