Kaikki muuttuu ympärilläni hentoisen violetin väriseksi. Tutkailen yläilmoille. Tuntuu kuin pienet antennintapaiset tuntosarvet nousisivat pääni yläpuolelle suunnaten kohti taivasta. Ikään kuin ne etsisivät avaruudesta jotakin. Violetti ilmamassa alkaa pyörähdellä itsensä ympäri lisäten vauhtia. Nousen pyörteen keskiöön, joka on rauhallinen ja peilityyni. Allani pyörähtelee kuin avaruuden kesäinen tornado pyörittelisi violetin väristä ilmaa. Jotenkin tuntuu, että ilmamassat vaihtuvat raikastaen kaiken ympärillä olevan.

Nyt kaikki energiat muuttuvat ympärilläni kirkkaan keltaiseksi. Hopean väriset kapoisat energialinkit työntyvät kohti avaruuden kaukaisuutta. Ne etsivät sieltä ja täältä työntyen vähän joka suuntaan avaruuden eri ilmamassojen läpi kohti valoa ja värejä.  Annan sieluni tajunnan hypätä yhtä hopeista energialinkkiä pitkin kaukaisuuteen. Ohittaessani kohdat, joissa on ikään kuin energialinkin taitekohtia, kuuluu pieni räiskähdys kultaisen sähköiskumaisen välähdyksen kera. 

Haa, nyt saavuin perille. Olen jossakin aika kaukana. Avaruuden taivasmaisema kuultaa oranssia, kullankeltaista, vihreää. Valkoiset hattarapilvet oleilevat allani melkeinpä paikallaan. Hattarapilvien lomitse näen kauniin kaupunkimaisen alueen. Hopeanhohtoisia, vaaleita ja vähän kultaisiakin pienen pieniä asumuksia vieri vieressä vaaleanpunaisen ja oranssin värimaiseman keskellä. Tunnen pientä vilskettä kaupungissa, mutta täältä käsin en pysty erottamaan yksittäisiä hahmoja. Kultainen usva leijuu kaupungin yllä. Iso kynttilän liekki lepattaa hiljalleen rauhaisasti keskellä kaupunkia.  Tuo liekki luo levollista  ja lämpöistä tunnelmaa ympärillensä. Kaikkialla on niin rauhaisaa, mutta samanaikaisesti työntouhuista. Kauneimmat värimaisemat ympäröivät koko tienoon; oranssia, kellankultaa, vaaleanpunaista, ripaus raikasta vihreää, hentoisia valoraitoja nousee ylös kohti valkoisia hattarapilviä.

Avaruuskaupunki kokoaa yhteen samanhenkisiä asukkaita, joilla on yhtenevät päämäärät ja tavoitteet. Kaikki asukkaat ovat hyväntahtoisia, osa universaalia kaunista kokonaisuutta. Kuin usvapilvi, hyvyys laskeutuu kaupungin päälle jokaisen yksilön sitä hengittäen ja siitä inspiroituen. Valo ja sopusointu vallitsevat kaikkialla. Täällä on hyvä elää ja olla.

En halua laskeutua kaupunkiin tutkiakseni sitä enemmälti. Tyydyn tarkkailemaan sitä  ylhäältä käsin hyvän välimatkan päästä siten, etten häiritse ketään. Ikään kuin luonnossa villieläimiä, vaikkapa jäniksiä tai kettuja tarkkailisi aivan hiljaa, jottei yksikään näistä säikähtäisi taikka häiriintyisi omissa askareissaan. On hyvä kunnioittaa toisten rauhaa. Sitten kun on aika vaihtaa kuulumisia ja tehdä tarkempia tutustumiskäyntejä, niin se tapahtuu silloin, kun se kaikille osapuolille parhaiten sopii. Nyt ei ole sellaisen aika. Häivytän itseni avaruuden valkoiseen vaippaan ja annan usvapilvien häivyttää itseni paikkaan seuraavaan, omaan kotiini syksyisen kaupungin.