Oranssinpunerva sumuinen taivas. Pieniä tähtihippuja tipahtelee ylhäältä alas. Kultaisia pieniä hippuja kaikkialla.

Nousen pilvivaipan yläpuolelle. Kaikkialla on niin kirkasta ! Eteeni ilmestyy pieni kruununmuotoinen violetin ja hopean värinen energiamuodostelma. Se väreilee paikallaan ikään kuin tyhjän päällä. Kruunun sakarista lähtee ylöspäin kohti avaruutta hopean värisiä säteitä. Sädeviivat ovat kapoisia lasersäteen tapaisia linjoja, jotka tarkasti piirtyvät taivaaseen.

Lähden seuraamaan säteitä seuraavaan kerrokseen. Siis ylöspäin. Hopean väriset sädelinjat leviävät kauniiseen avaruusmaisemaan. Kaikkialla on hopeansinistä pehmeästi kumpuilevaa maisemaa. Näyttää kuin talvisen auringon pinnalta sulattamat nietokset kiiltelisivät hopeaa ja sinistä auringonsäteiden luiskahtaen liukkaalta pinnalta takaisin kohti taivasta. Päätän kokeilla kävellä lumisella avaruusnietoksella, sillä se näyttää jäisetä ja liukkaalta. Toki, jalkani lipsahtelevat hauskasti vähän eri suuntiin ja se tuntuu kivalta.  On niin kaunista ja talvista. Kaunein kevättalven sää on ilmaantunut avaruuteen !

Yht’äkkiä samainen violetin hopean värinen kruununmuotoinen energiamuodostelma ilmestyy jälleen eteeni, mutta niin isona, että katselen sitä pienen pienenä vierestä. Taivas aukeaa kruunun energioiden voimasta ja väkevä kultainen kirkkaus työntää kaiken muun pois tieltään. Läsnä on vain kruunu ja kultainen vahva energia häikäisevän kirkkauden kera. Mitään muuta ei näy. Tämä kirkkaus sekä energia kiirii kohti kaukaisuutta. Kultaista, kirkasta, henkeäsalpaavan kirkasta. Väkevää. Tähtisadetikkumaisesti kultainen energia ritisee ympäristössä kuin jouluaaton tähtisädetikut palaisivat kuusen oksilla.

Valtavan kruunun sisältä tulee esiin valtava vaaleansinertävä, hopeanhohtoinen enkelin käsi. Niin pehmeä, lempeyttä huokuva. Enkelin sormet tapailevat avaruutta kohti ylöspäin niin kaunein pehmein liikkein, niin sydäntäsärkevän lempeästi, kuin vain taivaan enkeli voi rakkauttansa ja hyvyyttänsä ilmentää. Enkeli ei halua paljastaa itseään kokonaan. Taivaan kaunein enkeli hyväilee kädellänsä avaruuden ilmaa. Ilma käden yläpuolella pyörähtelee pehmeästi ikään kuin tyyntä vettä hämmentäisi kädellä enkelin.  Pian energia enkelin lempeän käden yläpuolella muuttuu heleän sinisen vihertäväksi. Kuin pala kauneinta Tyyntä merta. Enkeli tapailee meren aaltoja hellästi suurella rakkaudella ja  pehmeät aallot avaruuden meren alkavat edetä ympyrän muodossa kohti kaukaisuutta.

Pehmeästi, hiljalleen, hiljaa aallot nuo enkelin etenevät kaukaisuuteen paikkaan, jossa kohti yläilmoja nousevat hopeanvalkoiset terävähuippuiset kristallivuoret. Talvinen aurinko on sulattanut vuorten lumisten rinteiden pintaa; ne kiiltelevät hopeaa ja sinistä auringonsäteiden luiskahdellen liukkaalta pinnalta takaisin kohti taivasta.

Milloin aallot enkelin saapuvat, saapuvat…