Olen jo pitkän ajan harjoittanut

meditaatiota,

tuikkukynttilän valossa

sohvalla selkä suorassa istuen,

kädet vierelläin levossa

kämmenet kohti taivasta.

Jokin aika sitten tai chistä

ja quigongista innostuneena

puolivahingossa

meditaatiota harjoittaessani

aloin pehmein liikkein

hitaasti käsiäni nostella,

pyöreitä liikkeitä, hiljalleen

käsiäni epäsymmetrisesti liikutin 

ja huomasin, että tämä sopii

meditaatioon loistavasti!

Tuntuu ikään kuin ”maadoitus”

Maa-Äidin kehtoon toimisi,

toisaalta yhteys myös

taivaaseen pysyy avoinna.

Lopputulos on hyvin

tasapainoinen, vointi sekä

energinen, että taivainen!

Jalat tukevasti maassa,

sielu kepeästi taivaissa,

onko kyse jing ja jangin

tasapainosta?

Voit itse kokeilla.