Jalat ristissä taivaalla istun, jälleen kerran hetki meditaatiolle, hetkelle rauhaisalle,

valkoinen energiakehä ympärilläin, kultaista sisällä sen, ilma hennosti väreilee, energiat puhtaimmat, kuulas, raikas taivaan ilma, jota helppo hengittää,

maapallo allani häämöttää, auringon pilvet kirkkaina, värit pehmeitä, kauniita, tuoksu huumava, ruusunkukkainen,

eteeni sininen valtameren ranta avautuu, aallot hieman liplattaa, kesäinen tuuli aaltoja heiluttaa, iso valkoinen hanhi vauhdilla aalloille laskeutuu, suuret räpylät aallon pintaa kyntäen, vauhti hanhen jo hidastuu, aalloille istahtaa,

parvi lokkeja ilmassa rannalla kirkuvat, lentävät ylös ja alaspäin, joku niistä rantakivelle laskeutuu, kohta joukkoon yhtyy lintuja muitakin, äänet lintujen toisiinsa sekoittuu, aallot rantaan lyö, äänet kesäiset minut valloittaa,

lähden kävelemään rannalta metsään, käsilläni itselleni tilaa teen, työnnän puiden oksat sivuun, määrätietoisesti eteenpäin astelen, hyppään ylös taivaalle, valkoiseen pilveen, jonka reunalle istahdan, kaikkialla valkoista puhdasta lunta, pakkanen hieman poskiani nipistää, auringonsäteet eivät enää lämmitä,

edessäni kaksi isoa tunturin huippua, valkoisina lumesta, auringonsäteet hangesta ylös takaisin hyppäävät, tuuli tunturin lunta hieman pöllyttää, porotokka etenee lumisella tunturilla rauhaisaan, isosarvinen uros laumaa johdattaa,

hyppään tunturin laelta toiselle, kaukana tunturinhuiput jonon muodostaa, hyppelen lumiselta huipulta toiselle, lopulta kultaiseen pilveen laskeudun, jalkani jälleen alleni ristin, käännän kasvoni aurinkoon,

vedän syvään raikasta taivaan ilmaa, auringonsäteet kaikkialla kultaa ja hopeaa, Lapin tunturimaisema edessäin, joku tunturin juurelle on sytyttänyt leirinuotion, liekit syvää oranssia ja kultaa sykkivät, savuvana ylöspäin johdattaa, kenties en täällä sittenkään yksin ole…