Aurinko kirkkaasti paistaa,

se lämmittää, muttei liikaa.

Annan sieluni lähteä lentoon,

se matkallaan tervehtii

kukkia noita,  jotka lilan värisinä

ylväinä taivasta tavoittelee,

tuoksu on herkän huumaava,

taivas puhtaan sininen.

Kun tarkemmin silmäni avaan,

näen eri puolilla väriloistoa

kauneinta, punaista, vaaleanpunaista,

keltaista, vihreää, hennon sinistä.

Kukkia vaikka minkälaisia,

taivas pullollaan.

Aistit nousevat uusiin sfääreihin,

taustalla valkoinen kirkas lumi.

Aurinko, lumi ja keväinen tuuli,

kukkaloisto taivaan kaunein.

Voiko tällaista ollakaan?

Lumipeitteisiä tunturinharjoja

tuskin näkee, kun kesäkukat

rehottavat valtoimenaan,

linnut visertävät vilkkaina,

ilma värisee eloa ja voimaa.

Onko nyt kevät vaiko kesä

parhaimmillaan, en osaa

päättää, jatkan kulkuain,

auringonsäde rinnassain.