lauantai, 21. huhtikuu 2018

Ennustamisesta

IMG_0551.jpg

Miksi pitäisi ennustaa? Tarot-korteilla katsella, astrologisia kuvioita tutkia, soittaa eukoille kaikenlaisille, unia ennustusmielessä tulkita, horoskooppeja lukea?

Olen elämässäni tullut siihen tulokseen, että elämä soljuu paremmin, kun jättää kaikenlaisen ennustamisen väliin.

Ennusteiden pulmana on se, että jos vaikka hyvää tulevaisuutta ennustetaan, niin sitten jäädään sitä hyvää odottamaan ja elämä jää elämättä.

Jos vaikka jotakin ikävää ennustetaan, niin sitten sitä pahaa pelätään ja mietitään. Niin, ja taas jää elämä elämättä. 

Elämään kuuluvat hyvät ja pahat ja yhtä hyvin myöskin pitkäpiimäiset päivät monet. Vuoristoradan kyydissä välillä tahtomattamme kuljemme, välillä hiljaa istumme soutuveneessä päällä hiljaisen lammen. Jo kuukauden on pelkästään vettä taivaalta tullut, eikä loppua näy. Sellaista elämä on.

Kun keskittyy itse elämään, osaa nauttia hetkistä kauniista, ei tarvitse pelätä tulevaa, sillä elämä osaa halutessaan kuitenkin jokaisen yllättää.

Jos keskitymme itse elämään ja jokin ikävä sattumus meitä kohtaa, niin jaksamme paremmin ponnistella läpi vaikean vaiheen, kun emme turhia ole murehtineet ennakkoon.

Elämä on elämistä varten, elämme hetkessä ja nyt. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen näkee aikanaan.

Emme pysty elämää ja maailmaa hallitsemaan, ja siksi turha on yrittää tulevaisuutta ennustaa, se vain kuluttaa voimia turhaan, vetää meidät kuplaan kummalliseen, josta ei voimia elämiseen saa.

Nauttikaamme hetkestä tästä, voimme ammentaa itsellemme voimia vaikka taivaan tähdistä, vaikkei niitä päivällä näy, tai vaikka auringosta, joka juuri nyt pilven takana piilossa on. Elämä on elämistä varten, ei mitään sen kummempaa.

Hetki on tässä ja nyt, historia on oppimista varten, tulevaisuus meidät tavalla tai toisella yllättää, mutta se kuuluu elämään.

Enkelit taivaan tulevaisuuden taitaa, mutta ei ole yhtään syytä heiltä kysyä, onko huomenna maanantai vai tiistai, mennäkkö töihin vai onko lepopäivä?

Kun siltä tuntuu ja hetki on sopiva, pakkaa eväät mukaan ja lähde luontoon perheesi kanssa. Tai vaikka yksin. Nuuhki kosteaa keväistä metsää, aamuiset linnut villisti laulaa;

ensimmäiset leskenlehdet jo talvisen heinikon alta kurkistaa ja kun aurinko niihin lämpöisät säteensä päivällä luo, puhkeaa ne vaatimattomaan kukkaan.

Kevään ensimmäinen leskenlehti, kuinka rakas ja kaunis sinä oot!





perjantai, 16. maaliskuu 2018

Tyttö vihreämekkoinen osa 3

Omaa henkistä polkua etsimässä

IMG_4808.jpg

Hassu on jo aika tyttö, kahdeksan vuotta iältään. Elämässäni olen kaikenlaista kokenut ja nähnyt, vaikka edelleenkin nuori olen. Olen alkanut kiinnostua new age –jutuista, kun äitini minut kerran vei Hengen ja tiedon messuille erilaisia juttuja katselemaan. Yhdessä huoneessa ihastuin kauniisiin ja mystisiin kivilajitelmiin, joita kiviä hypistelin sormissain ja pari pyöreää lilaa ja vaaleanpunaista kiveä ostinkin.

Löysin messuilta pari mielenkiintoista kirjaa. Tarot tulkintakirja ja Elisabeth Haichin Ihmisen 22 tietoisuudentasoa eli henkisen elämän tarot –kirja, jonka mukana tulivat myös kortit.

Tarot kirjasta kiinnostuin sen verran, että kutsuin luokseni kylään erään tarot-tulkitsijan ja hän ennusti minulle muiden asioiden lomassa, että saan pian lapsen. Tokaisin vain, että ”tuskimpa”, mutta ei mennyt kun pari kuukautta kun sain tietää odottavani rakasta lastani. En kuitenkaan kiinnostunut sen enempää tarot-tulkinnoista, mutta tuo Elisabeth Haichin Ihmisen 22 tietoisuudentasoa kirja säväytti minua syvästi.

Huomasin tuosta kirjasta kuitenkin aika pian, ettei ihmisen henkisyys ja henkiset kokemukset noudata aina samaa järjestystä, mistä kirjassa puhuttiin. Käytin kirjaa kuitenkin pitkään eräänlaisena ohjekirjana henkisyyteen ja hyvään ihmisyyteen. Se on hyvä kirja, mutta kuten mitään muutakaan kirjaa, ei sitä mielestäni ole tarkoitettu sanatarkasti noudatettavaksi, jos uskallan tuon varovaisuutta tuntien sanoa.

***

Hypistelen käsissäni hieman lasipalloa, tuota samaa, jonka jo lapsena lahjaksi itselleni sain. Lasken sen pöydälle, sytytän kynttilän tuoksulamppuun palamaan ja valitsen eteeriseksi öljyksi tällä kertaa laventelin. Siirryn hiljaisuuteen, laitan jalkani ristiasentoon ja annan käsieni levätä vierelläin. En tarvitse lasipallon taikaa päästääkseni sieluni taivaisiin, vaan annan sieluni olla vapaana, sillä se tietää, minne se haluaa ja missä sitä tarvitaan. Kotiin tuliaisiksi se antaa minulle kauneuden, rauhan, harmonian ja elämän ilon. Niin, ja toivon, joka on elämän yksi tärkeimmistä kannattavista tukipilareista.

Sielun elämä taivaassa on niin kaunis, puhdas ja eheyttävä kokemus, että uskon vakaasti Universumiin, sen loputtomiin voimaannuttaviin mahdollisuuksiin, ihmisten ja sielujen hyvyyteen, veljeyteen ja siskouteen. Jokainen meistä kaipaa rakkautta, läheisyyttä, vapautta ja kauneutta. Sielu vaeltaa läpi Universumin tuoden tuon kaiken kauneuden mukanaan takaisin tänne päälle maan. Olkaamme ystäviä toinen toisillemme, auttakaamme toinen toistamme. Ei se sen kummempaa ole. Asumme Universumissa, sillä hei, maaplaneetta on vain yksi monista muiden joukossa.

Olen kiinnostunut todella paljon myöskin avaruudesta ja sen äärettömyydestä, Universumista sen konkreettisessa muodossa. Luen Tähdet ja avaruus –lehteä, katselen galaksien kuvia, planeettojen eri värejä, tähtisumuja, luen tiedettä, innostun ja innostun aina vaan. Tähtitiede ei sulje pois henkistä ulottuvuutta mitä tulee Universumiin, ne kulkevat mukanani rinnakkain. Yhtä mielenkiintoisia ovat. Kunpa vain olisin opiskellut itseni tähtitieteilijäksi.

***

Harjoitan meditaatiota joka aamu ja yritän katsoa maailmaa myös avaruudellisesta näkökulmasta käsin. Niin ikään haluan elää siten, että henkiset arvot ohjaisivat myös maallista elämääni ja toimintaa siinä kaiken kattavasti. Elämä on ikuista oppimista oli se sitten henkisten tavoitteiden saavuttamista tai maallista elämää. Maailma ei ole valmis koskaan, eikä myöskään Universumi lakkaa olemasta ja kehittymästä yhä edelleen.

Olen elämäni aikana saanut suurella kunnioituksella tutustua Pohjois-Amerikan intiaaniheimon henkiseen päällikköön, kuunnella hänen pyhiä ikiaikaisia oppejaan, olen saanut jutella ortodoksipapin kanssa henkisyydestä ja jumaluudesta ylipäätänsä, olen seurannut suurella kunnioituksella ja innolla Dalai Laman oppeja elämästä, ja kaiken lisäksi rakas aviomieheni on ateisti, joka on mitä sydämellisin ja kultaisin ihminen, jota arvostan yli kaiken.

Haluan tässä siteerata Dalai Lamaa, joka Twitterissä 26. helmikuuta 2018 on kirjoittanut seuraavalla tavalla:  

”Because of the great differences in our ways of thinking, it is inevitable that we have different religions and faiths. Each has its own beauty. And it is much better that we live together on the basis of mutual respect and mutual admiration.”

Oma vapaa käännökseni edellisestä on seuraavanlainen:

”Koska meidän tavassa ajatella on suuria eroja, on väistämätöntä, että meillä on erilaisia uskontoja ja uskomuksia. Jokaisessa on omanlaisensa kauneus. Ja on paljon parempi, että me elämme yhdessä kunnioittaen ja ihaillen toinen toistamme.”

Olen samaa mieltä hänen kanssaan, His Holiness the 14th Dalai Lama.

***

Me kaikki olemme yhtä. Maapallo ei tunne rajoja, avaruus ei tunne rajoja. Yrittäkäämme rakastaa ja saada rakkaus ja välittäminen monistumaan. Jokainen ihminen ja sielu on rakkauden arvoinen. Pienet ystävälliset ja viisaat teot voivat aikaan saada suuria muutoksia kohti hyvyyttä, harmoniaa ja rauhaa.


Iloista päivänjatkoa  

Satu Sakkinen

Katse.Avaruuteen@gmail.com

torstai, 15. maaliskuu 2018

Tyttö vihreämekkoinen osa 2

Omaa henkistä polkua etsimässä

18.jpg

Heissuli vei, nyt koirani hihnaan panen ja muutaman kakkapussin taskuun varalle laitan. Niin, ja tietysti makupalat taskuun, sillä aina on kiva muutama koulutusjuttu koiran kanssa tehdä, palkinnot taskussa ja iloinen mieli. Juoksentelen Hassun kanssa metsäpolkuja, tähyän puiden latvustoja, kallion koloja, sammaleita kallion päällä, varpuja, heiniä, nuuhkin Hassun kanssa metsän ilmaa, joka niin kostean raikkaalta tuntuu. Vapaus ja luonto, tämä on ihanaa. Hyvällä mielin teemme pitkän lenkin ja iloa pursuen saavumme monen tunnin jälkeen kotiin. Jees.

Haen omasta huoneestani lasipallon ja menen sen kanssa istuskelemaan pihalle ja nauttimaan luonnosta ja kesästä. Aurinko paistaa, luonto on vihreää, kukkiakin ja niiden nuppuja jo pihalla on. Olenhan niitä ahkerasti koko kesän hoitanut, kastellut ja rikkaruohoja kitkenyt. Niin, ja tietysti rakkautta. Katseeni kääntyy sylissäni olevaan lasipalloon. Huomaan linnun lentävän ja sitä vilkaisen. Kun jälleen katson lasipalloon ajatukseni lähtevät tuon linnun mukana lentämään. Keltaisen linnun kajastus lasipallossa ja lähden sen matkaan taivaan rantaan. Seuraan lintua keltaista, joka minut pilvien päälle johdattaa. Lintu istuu paikoilleen ja siivillänsä tapailee ilmaa. Nyt ensimmäistä kertaa pääsen mielessäin katselemaan maan päälle taivaalta käsin. Uskaltaudun hieman myös ympärilleni katsomaan ja kas, taivas avautuu niin rauhallisena, pumpulimaisena, auringon energioita ja säteitä taivas tulvillaan ja ajattelen, että taivaassa varmaankin olen. Jään siihen raikkautta, rakkautta ja rauhaa tunnustelemaan, kauneinta avaruusmaisemaa katselemaan. Välillä katsahdan alaspäin ja näen vehreän metsän, asumukset ja niin, tuolla on kotini oma, pieni puutarha pihassa, lepotuolissa näköjään vieläkin lasipallon kanssa istun.

***

Tänään on lopultakin kesäsateen päivä. Mukavasti sade ropisee ikkunalautoihin ja lorisee ränneistä alas. Käyn pikkupaitasillaan hieman ulkona tunnustelemassa lämmintä sadetta, levittelen käsiäni ylös ja alas, tapailen käsilläni sateista ilmaa.

Kotona päätän jälleen tutkia kirjahyllyä, mitä sieltä tänään löytyisi. Löydänkin yllätyksekseni kirjan avaruusilmiöistä täällä Suomessa. Otan kirjan ja menen omaan huoneeseeni sitä selailemaan. Todella jännittävää ja niin toden tuntuisia nuo monet tarinat, jotka, kuka ties, ovat tosia. En vieläkään aikuisena pysty sanomaan, tosiako tarinat olivat vaiko ei. Sillä ei varmaankaan väliä.

Paljon vuosia myöhemmin eräänä talvena oli sukulaisteni luona Lapissa pienessä mökissä kylässä, minkä pihamaalla oli pienen pieni puinen saunarakennus. Hiljainen maantie meni mökin vierestä, ympärillä muuten kauttaaltaan lappilaista kuivaa havumetsää, hieman kituliaita nuo puut, kun vertailee Etelä-Suomen metsien kasvustoon. Oli myöhäinen yö enkä saanut nukuttua. Tuijotin yksikseni huoneen kattoon kun yht’äkkiä näin kirkkaiden autonvalojen heijastuvan huoneeseeni. Kirkas valo liikkui läpi huoneen ja katosi ikään kuin auto olisi käynyt kääntymässä pihalla ja jatkanut sitten matkaansa. Hiljaista kuitenkin oli.

Aamulla menin pihalle tutkimaan, mitä ikkunastani ulos näkyi. Vain saunapahanen metsän reunalla sillä puolen pihaa, missä valot kirkkaasti yöllä paloivat. Lumessa ei ollut jälkeäkään, valkoisena puhtaana vaippana lumi pihalla lepäsi ja totesin maantien olevan mökin toisella puolen.

Kun luin tuota ufo-havaintokirjaa, toivoin hartaasti, että aikuisena voisin sellaisen omin silmin nähdä, mutta tuota erikoista valoilmiötapausta lukuun ottamatta en ole päässyt todistamaan minkäänlaista ufo-havaintoa. Tosin meditaatiomatkoillani olen aikanaan sieluni silmin saanut paljonkin havaita erilaisia ”lentäviä lautasia” ja niiden ystävällismielisiä matkustajia.

***

Jo viikon on satanut. Laitan sadekamppeet päälle ja lähden Hassun kanssa ulkoilemaan. Sade ei minua haittaa, ei kesällä eikä talvella. Sateisena päivänä ulkona on omanlaisensa rauha, kun ihmiset pysyttelevät kodeissansa ja menevät ulos vain jos on pakko. Koiraihmisenä pidän ulkoilemisesta ja luonnosta ja nyt kun Hassukin on kaverina mukana, niin nautimme yhdessä pitkistä lenkeistä. Tänään käyn joen rannalla, jonne mutkitteleva hiekkainen tie meidät vie.

Illalla menen olohuoneessa käymään, kun isäni pöydän äärellä pelikortteja läpsyttää. Hän ajattelee, että korteista voisi jotakin ennustaa. Punaiset kortit hyvää tuo ja mustat pahaa. Korttien arvot jäsentyy siten, että numero kahdella on pienin arvo ja ässällä suurin edeten siis kakkosesta ässään. Läps, läps, kortteja pöytään lyö, välillä kortteja sekoittaen. Itsekin joskus yritin ennustamista korteilla, mutta ei siitäkään ennustamisesta mitään tullut. Jätin tuon kokeilun sikseen ja siirryin elämässä eteenpäin.

Jatkuu huomenna. 

keskiviikko, 14. maaliskuu 2018

Tyttö vihreämekkoinen

Omaa henkistä polkua etsimässä

05.jpg

Pieni vihreämekkoinen tyttönen istuu kannon päässä lehtipuiden varjossa. Hänen edessään on pyöreä lasipallo, joka näyttää salaperäiseltä ja kiehtovalta. Tyttö hieroo sormillansa lasipallon pintaa miettien miten hellästi osaisi tuota palloa vaalia.

Tyttö oli saanut lasipallon tädiltänsä, joka kaukomailla usein matkusti. Täti osti tuon pallon tytölle Bakun vuoristokylästä, entisen Neuvostoliiton alueelta, joka kykyään kuuluu Azerbaizanin maahan. Hän erityisesti ajatteli, että tytölle voisi tuon lahjaksi antaa, jotenkin niin kiehtovalta tuo pallo tädistäkin näytti.

Tyttö työnsi lasipallon huolella taskuunsa, kokeili huolella, että taskun pohjassa oli, ettei pääsisi vahingossa putoamaan. Tytöllä oli kiire kotiin miljoonakaloja ruokkimaan ja akvaariota puhdistamaan.

Tyttö, jonka nimi oli Tiina, rakasti kaikenlaisia eläimiä ja perheessä oli jo puhuttu, että Tiina saisi vielä jonakin päivänä oman koiran. Hän tutki monia koirarotukirjoja ja koirien kasvatuskirjoja innokkaasti ja ajatteli pääsevänsä sanomaan mielipiteensä siitä, minkä rotuinen koiranpentu voisi olla. Tyttö oli kova ulkoilemaan ja kävelemään metsissä, joten koira kaveriksi metsään ja lenkeille olisi kiva asia. Kaiken kaikkiaan pörröturkkinen koira on niin ihana, että tyttö tuskin enää malttoi kunnolla nukkua, kun niin paljon koiranpentua etukäteen kaipasi.

Aamu jo sarastaa, usvaa lepää heinikon päällä. Aikaiset aamut aivan ihania ovat ja siksi tyttö laittoi aina kesälomallaankin kellon aamu kuudeksi soimaan. Nyt tämän päivän hauskana tehtävänä on kukkien siemenien ja –sipuleiden istuttaminen pihalle. Ensin käydään puutarhaliikkeessä tekemässä valintoja, muutaman pensaankin taimenen voisi kenties pihaan saada. Tyttö rakasti kasveja, istuttamista, kukkien hoitamista, pihamaalla puuhaamista. Viime kesänä ruiskaunokit innostuivat todella pihalla kukkimaan, ruusupensaaseen tuli kauniit punaiset kukat ja humalaköynnös kiipesi talon seinustalla vehreänä ja tuoksuvana. Tyttö ajatteli usein mielessään, että ehkä puutarhurin ammatti voisi olla kiva.

                                                                  ***

Menen tänä aamuna läheiseen metsään kävelemään. Kuinka ollakaan, kun katson ylöspäin, näen pöllön istuvan männyn oksalla tuijottamassa minua. Kuinka häkellyttävän ihmeellinen tuo hetki, kun pöllön katse kohtaa katseeni hiljaisuuden vallitessa ympärillämme. En unohda tuota hetkeä milloinkaan. Villi lintu kohtaa minut ja saa sydämeni pakahtumaan riemusta ja ilosta. Juoksen suoraan kotiin kertomaan metsän uutiset ja jään sitä mielessäni pohtimaan.

Ajattelin, että voisin kirjahyllystä kaivaa esiin Raamatun ja tutkia sitä hieman. Löydän valkoisen kirjan heti ja avaan siitä Uuden Testamentin ensimmäisen osuuden. Siinä jotenkin kauniisti ja hiljaa kerrotaan ihmeellisistä teoista Jeesuksen, joka aivan ilmeisesti oli hieno ja pyhä ihminen. Vai oliko hän ihminen, meidän kaltainen ollenkaan ? Jäin sitä miettimään ja ajattelin, kuinka kaunista elämä maan päällä ja taivaassa voikaan olla, kunhan noudattaa ohjeita Jeesuksen.

Tänään on huippuhieno päivä, sillä menemme koiranpentua katsomaan. Olen saamassa vihdoin ja viimein oman koiran, hovawartin, jolla kultainen turkki kuin kultaisella noutajalla konsanaan. Olen jo useita vuosia tutkinut kirjoista, miten koiraa pitää hellyydellä ja määrätietoisuudella kouluttaa. Koira on aikuisena aika iso, mutta se sopii minulle hyvin. Osaan tehdä pitkiä ulkoilulenkkejä, osaan niksit ja jutut, jolla koiran saa erilaisia käytöstapoja oppimaan.

Pennut mönkivät emonsa luona niin pehmoisina ja suloisina, en ikinä ole tuntenut itseäni niin onnelliseksi, kun nyt tiedän, että yhden pehmoisen palleron itselleni omaksi saan. Kahden viikon päästä saan pennun tulla hakemaan ja aion sitä sylissä helliä, kuiskata sille rakkaita sanoja pieneen korvaan, käydään tutustumassa lähimetsään ja opetan sitä minulle tassua pyynnöstä antamaan. Voi että !

Hassusta tuli perheenjäsenemme, rakas ja ihana palleroinen, joka vielä tuosta isommaksi kasvaa ja kohta jo pitkiä lenkkejä sen kanssa ulkona teen.

***

Tutkin lasipalloa ajatuksissani ja katselen sen kiiltävää pintaa ja mietin, miten erikoiselta se sisältä näyttää, kun kaiken jotenkin sen läpi voi nähdä, mutta sen sisään ei pääse kuitenkaan.  Jonkinlaista mystiikka tässä hyvinkin voisi olla.

Tänään siivoan huoneeni ja laitan kaikki tavarat nätisti paikoilleen. Ulkona on aurinkoista, aurinko nousi tänään kello puoli viisi. Kuu on kierrossa uuden kuun. Tiedän nämä asiat, sillä minulla on sellainen allakka, josta voin saada tarkan tiedon auringon nousuista ja laskemisesta sekä kuun kierron eri vaiheista. Se tuntuu todella tärkeältä tietää ja joka päivä kalenterista tarkistan, missä aurinko ja kuu taivaalla menevät. Joskus laitan kellon aamulla soimaan siihen aikaan kun aurinko nousee, jotta pääsen pihalle tuoreeltaan katsomaan auringon nousun ihmettä. Samalla saan nuuhkia raikasta kosteaa aamukasteista luontoa, oh, sydämeni aivan pakahtuu.

Jollakin tapaa tuntuu, että tänä kesänä aurinko on tarjonnut säteitänsä ja lämpöänsä jatkuvasti, hieman jo kaipaan sadettakin tulevaksi, mutta tämäkin aurinkoinen kesä kelpaa minulle hyvin.

Ajattelin nyt aamulla tutkia isäni unikirjaa, sillä näin mielenkiintoisen unen viime yönä. Olen yrittänyt aamuisin muistella, mitä unia olen nähnyt, että pystyisin niistä unikirjan avulla lähitulevaisuutta ennustamaan. Mutta ei, unikirja ei tunnu tietävän mitään, vaikka kuinka ponnistelen. Ennustamisesta tällä tavoin ei kerta kaikkiaan tule mitään. Lopulta intoni tuohon lopahtaa, kun tulen siihen tulokseen, ettei unikirjasta mitään hyötyä ole. Toki edelleenkin huomioin uneni ihan kuriositeetin vuoksi, mutta siihen se sitten saakin jäädä. 

Tarina jatkuu huomenna. 

lauantai, 24. helmikuu 2018

Little more

IMG_4804.jpg

I want my readers to know, that I can be found in Twitter also. I am a new user of Twitter and I welcome you all to follow my simple thoughts. 

https://twitter.com/SatuSakkinen

Yours, 

Satu