sunnuntai, 24. syyskuu 2017

Elämää hiiren

IMG_0617.jpg

Hiiriperhe kolossansa kotia leikkii, kaikki tavarat ja jutut on nätisti paikoillaan. Talven pakkanen ulkona poskia nipistää, nyt on syytä olla sisällä vaivihkaa. Onnea ja iloa perheessä hiirten riittää, äiti, isä lastensa kanssa leikkii, syövät jyviä kesän, takkaan laittavat illalla tulen, kertovat iltasadut pienilleen, yhdessä nukkuvat sängyssä samassa, joka pumpulilla pehmeäksi vuorattu on.

Hiirillä pienillä myös toinen koti on. Pienen pieni paikka avaruudessa, joka kauneimpia värejä on tulvillaan. Siellä ainainen kesä ja omenapuut pienen pieniä ovat. Vuoret ja joet, kivet ja kannot, kaikki pieniä on. Kesäinen viljapelto keltaisena heiluu, kaikki on niin nätisti kohdallaan.

Tämä on taivainen paikka hiirille pienille; kissat kehräävät nurkissa ladon, mutt’ kaikki ystäviä keskenään ovat. Vahtikoira vahtii ties mitä ja hiiret sen korvan taakse turkkiin pehmoiseen poskensa painaa. Niin lämpöistä ja ihanaa on elämä tämä, ett’ haluaa hiiri kertoa tarinan tämän pienille pojille ja tytöille, jotka isän ja äidin kainalossa pumpulin pehmeässä sängyssä nukkuu.

Kuunvalo ulkona talvista maisemaa kiertää; hiljalleen, hiljalleen lumikiteet taivaalta alaspäin tippuu.




torstai, 21. syyskuu 2017

Lähteellä

IMG_0618.jpg

Pieni tyttönen kyykyssä lähteen reunalla. Käsillä tapailee kaarnalaivoja, joita vedessä uittaa. Isoisä tytölle näytti, miten kaarnalaivoja tehdään ja nyt tyttö ylpeänä veneille vauhtia antaa. Vedenpinta vaaleanpunaisena ja sinisenä kiiltää, kuplia siellä täällä veden pinnalla lipuu.

Kas, kun tarkemmin tyttö lähteelle katsoo, huomaa hän joukon keijuja veden, joiden siivet keltaisina, kultaisina hohtaa. Välillä keijut matkustavat hetken päällä kaarnalaivojen; tyttö alkaa kikattaa, kun kaikki niin hassulta näyttää.

”Minä kädellä soudan, minä soudan” ajattelee tyttö itsekseen ja kädet kastaa lähteen veteen. Kaarnalaivat aalloissa keinuu, keijuja yhä enemmän paikalle saapuu. Aika häipyy jonnekin, isoisä istuu kannon päällä mietteissään ja katselee tyttöä onnessaan,

”Niin onnellinen olen !” miettii vaari itsekseen ja kääntää katseensa tytöstä taivaaseen.

Jotenkin taivas erikoisella tavalla lilaksi muuttuu; kun vanhus tuo sitä tarkemmin katsoo, piirtyy taivaaseen kuvia kauneimpien enkelten.




tiistai, 19. syyskuu 2017

Kohta syksy on

IMG_0373.jpg

Ihanaa, kun kohta on syksy ja elämä taas alkaa. Luonto levolle panee, eläimet koloihinsa katoaa. Minä lenkkitossut jalkaani panen ja riennän ulos tuuleen ja tuiskuun. Lehdet kohta jo rapisevat, räntää ensimmäistä saa vielä odottaa.

Syksy panee töppöset heilumaan, kaikkea tärkeää tekemistä on ja touhua riittää vielä huomiseen. Laitan kakun kotona uuniin, kohta jo vieraat tulee. Elämä jatkuu taas.

Hääpäivä lähestyy, mutt’ ei minun. Olen niin hyvällä tuulella, että kohta jo pakahdun !

Syksy vuodenajoista paras on, värikkäät lehdet puissa, hämyiset, tummenevat illat, katulamppujen valossa saa ulkona vaeltaa Kaamosmasennus koskaan ei minua vaivaa. Kuumat painostavat helteet jo takana on!

Kun syksy parhaimmillaan, odottelen jo innolla talvea ja lunta seuraavaa. Sellaista se täällä Suomessa on; ihanat vuodenajat pyörivät ympyrää, jokaisesta ilon aihetta runsain mitoin saa !

Painun koirieni kanssa lenkille ulos, myssyn jo melkein päähäni vedän, mutten vielä kuitenkaan.




sunnuntai, 17. syyskuu 2017

Missä Jumala ?

Missa%CC%88%20Jumala.jpg

Missä Jumala ? Onko se tuolla ylhäällä, jossakin muualla, vaiko sieluni sisällä, kuka ties. Jumala kenties yhtä aikaa paikassa monessa tai sitten yhdessä ?

Sillä ei ehkä suurtakaan väliä, missä Jumala, mutt’ sillä on väliä, että

Jumala aina toivoo sydämensä pohjasta pienille lapsillensa kaikkea hyvää ja rakastaa asioita kauniita !




lauantai, 16. syyskuu 2017

Säteet Universumin

IMG_0530.jpg

Kaukana avaruudessa ihmeellinen paikka on. Se on kultainen, sillä siellä paistaa aurinko kesäinen. Aurinko paistaa lämpimästi aina vaan, eikä sitä piilota mikään milloinkaan. Kas, katselen aurinkoa keltaista, sen säteet kultaiset ilmaakin kevyempiä on. Säteet höyhenien lailla avaruudessa leijailee, osa niistä laskeutuu päälle sinisen maan.

Ihmiset ja eläimet hetkeksi pysähtyy ihmettelemään, mistä tuo lämmin tunne ja päivän valo kaunein tänne saapui, vaikka pilvet raskaina, harmaina taivaasta roikkuu ja tuhnuista sadetta ympärillä on.

Säteet Universumin auringon kultaisina, lämpöisinä saapuneet sieluja tervehtimään. Kas, muistakaa mistä tulleet te ootte; ootte poikia ja tyttäriä avaruuden, sill’ planeetta maakin sinisessä, turkoosissa avaruudessa leijuu, ikuisesti vaeltaa.

Sano ”hei” säteille kultaisille ja ota muutama talteen sieluusi sun. Säteet Universumin mielen saa piristymään, harmaankin sadepäivän kauniiksi muuttumaan!

Rakasta elämää, sillä Taivas Sinua rakastaa !