perjantai, 10. syyskuu 2021

Henkisyyden tasot

IMG_20210910_133740.jpg

Olen miettinyt useaan kertaan vuosien varrella, ovatko kaikki ihmiset joko ns. henkisiä vaiko maallisia ? Kasvaako maallisista ihmisistä ajan mittaan aina henkisiä? Voiko henkinen ihminen vaipua lopulliseen maallisuuteen? Kas, siinäpä on pulmaa ja mietittävää kerrakseen.

Elisabeth Haichin Ihmisen kaksikymmentäkaksi tietoisuudentasoa tarot-kirja on ollut minun henkinen opaskirjani jo monta vuosikymmentä. Tämä tarot-kirja ei ole kirja ennustamiseen, vaan sen on tarkoitus kuvata ihmisen henkisyyden tasoja.

Kirjassa annetaan ymmärtää, että jokainen ihminen muuttuu ajan saatossa henkisen tien kulkijaksi ja aloittaa tämän pitkän taipaleensa kirjan mukaisesti nimikkeellä Taikuri, ja tätä kuvaa Tarot-kortti numero yksi. Siitä sitten yksi vaihe kerrallaan kasvetaan ja kypsytään henkisesti siten, että lopullinen valaistumisentila saavutetaan vaiheessa numero 22, jonka vaiheen ja lopullisen päämäärän tilan nimike on Maailma.

Hyvä näin. Itse olen kyllä kallistunut siihen suuntaan, että näitä kirjassa kuvattuja henkisyyden tasoja opimme sekalaisessa järjestyksessä, limittäin sekä lomittain, siten, että lopulta saavutamme tason 22, joka kuvaa lopullista valaistumista.  

Olen saanut henkisen heräämiseni 80-luvulla ja elämää on totta tosiaan eletty, on ollut välillä vuoristorataa, hankalia elämänvaiheita, mutta myöskin huippuhetkiä hienoja. Kaiken tämän elämisen keskellä olen kuitenkin aina tutkinut elämää henkisien silmälasieni läpi. Olen aina kurkoittanut taivaisiin, jotta saisin elämäni kokemukset saatettua oikeisiin mittasuhteisiin, jotta osaisin ymmärtää elämää henkiseltä kannalta, ylipäätänsä elämää  ymmärtää.

Mutta, niinhän me kaikki yritämme parhaamme mukaan elämää ymmärtää huolimatta siitä, olemmeko ns. maallisia tai henkisiä ihmisiä!!

Piintynyt ateisti voi olla Jumalan silmissä yhtä rakas ja hyvä ihminen kuin henkinenkin, ja toisinpäin. Jos ateisti ei halua “henkistä elämää elää”, niin kunnioitetaan hänen tahtoaan. Se on hänen totuutensa ja se on aivan oikein ja hyvä näin. Kaiken alku ja juuri on mielestäni siinä, että pyrkisimme olemaan hyviä sekä itselle, että toisille – että osaisimme rakastaa itseämme sekä muita. Siinä on ihmiselle elämän ohjenuora paras, ja jos taivas, avaruus, Jumala ja Ikuinen Rakkaus meitä luokseen kutsuu, menkäämme sinne päin,

Sydän ohjaa meitä aina oikeaan! Sielun hiljainen ääni meitä opastaa.

Itse jotenkin aina vaan rakastan tätä Elisabeth Haichin henkistä tarot-kirjaa, joten voin suosittaa sitä luettavaksi hyvillä mielin. Ei mikään maallinen kirja tai teos voi kuitenkaan koko maailman viisauden ja ikuisuuden lopullinen yhteenveto olla. Ihmisenä eläminen, elämä kuoleman jälkeen, taivas ja tähdet, uudestisyntyminen, jatkuva kiertokulku,

kuka sen kaiken voisi lopullisesti ratkaista, siitä kirjan kirjoittaa, lopullisesti elämän salaisuuden ratkaista?

Elämä on rakkaus,

Rakkaus on elämä,

olkaamme hyviä itsellemme ja toinen toisillemme :)

tiistai, 7. syyskuu 2021

Avaruuden taikaa

IMG_2880.jpg

Vaaleanpunaisia, keltaisia, kultaisia

kuutioita edessäni järjestelen,

vaihdan niiden paikkaa, käsissäni kieputan,


ohuella kultaisella langalla niitä yhdistelen,

lankaa kuutioiden väliin löyhästi pingotan,


itselleni yhden kultaisen langan käteeni

ja säilytän, puhallan kuutiot ilmaan,

lisää puhallan ja toivotan ne taivaisiin

menevän,


kuutiot lentävät ilmaan, tuuli puhaltaa

ne taivaisiin, avaruuteen eri paikkoihin

kuutiot asettuu, ovat planeetat kaukaiset,

pyöreät ja pehmeät, energiaa täynnä olevat,


ohut kultainen lanka planeetat avaruudessa

toisiinsa yhdistää, muodostaa yhteydet

taivaiset, tuiki tärkeät ja moninaiset,


yhden kultaisen langan käteeni olen jättänyt,

sillä ajatukseni taivaisiin ohjailen,

meditaation avuksi asettanut,

hellästi kädessä pidän, välillä langalle

vauhtia annan, lanka värisee ja hieman heilahtaa,


ajatukseni taivaisiin kiitää, hopeinen lanka

kädessäin, taivaiset yhteydet ristiin, rastiin,

rakkauden sanoma taivaissa liitää,

jokainen siihen liittää rakkauden sanoman

oman,


rakkaus monistuu, laajenee ja kaunistuu,

lopulta maisema niin kaunis kuin ikinä

uskoa voi,


tahdon lentoon jo lähteä,

kiitää taivaisiin kirkkaisiin,

koskea hellästi kuuta ja muuta,

sunnuntai, 5. syyskuu 2021

Meditaatiota

IMG_3962.jpg

Jalat ristissä taivaalla istun, jälleen kerran hetki meditaatiolle, hetkelle rauhaisalle,

valkoinen energiakehä ympärilläin, kultaista sisällä sen, ilma hennosti väreilee, energiat puhtaimmat, kuulas, raikas taivaan ilma, jota helppo hengittää,

maapallo allani häämöttää, auringon pilvet kirkkaina, värit pehmeitä, kauniita, tuoksu huumava, ruusunkukkainen,

eteeni sininen valtameren ranta avautuu, aallot hieman liplattaa, kesäinen tuuli aaltoja heiluttaa, iso valkoinen hanhi vauhdilla aalloille laskeutuu, suuret räpylät aallon pintaa kyntäen, vauhti hanhen jo hidastuu, aalloille istahtaa,

parvi lokkeja ilmassa rannalla kirkuvat, lentävät ylös ja alaspäin, joku niistä rantakivelle laskeutuu, kohta joukkoon yhtyy lintuja muitakin, äänet lintujen toisiinsa sekoittuu, aallot rantaan lyö, äänet kesäiset minut valloittaa,

lähden kävelemään rannalta metsään, käsilläni itselleni tilaa teen, työnnän puiden oksat sivuun, määrätietoisesti eteenpäin astelen, hyppään ylös taivaalle, valkoiseen pilveen, jonka reunalle istahdan, kaikkialla valkoista puhdasta lunta, pakkanen hieman poskiani nipistää, auringonsäteet eivät enää lämmitä,

edessäni kaksi isoa tunturin huippua, valkoisina lumesta, auringonsäteet hangesta ylös takaisin hyppäävät, tuuli tunturin lunta hieman pöllyttää, porotokka etenee lumisella tunturilla rauhaisaan, isosarvinen uros laumaa johdattaa,

hyppään tunturin laelta toiselle, kaukana tunturinhuiput jonon muodostaa, hyppelen lumiselta huipulta toiselle, lopulta kultaiseen pilveen laskeudun, jalkani jälleen alleni ristin, käännän kasvoni aurinkoon,

vedän syvään raikasta taivaan ilmaa, auringonsäteet kaikkialla kultaa ja hopeaa, Lapin tunturimaisema edessäin, joku tunturin juurelle on sytyttänyt leirinuotion, liekit syvää oranssia ja kultaa sykkivät, savuvana ylöspäin johdattaa, kenties en täällä sittenkään yksin ole…

torstai, 2. syyskuu 2021

Elämäni vuori

IMG_2552.jpg

Olen lähtenyt pitkälle vaellusretkelle, suuntaan kohti edessäni seisovaa korkeaa vuorta, sen huipun peittää valkoinen usva, polku kiemurtelee jalkojeni alla, kävelen, yhä vain eteenpäin kävelen,

pikku hiljaa voimani hiipuu, kiipeän jyrkkää rinnettä, ylämäki jatkuu vain, jatkuu vain, en periksi silti anna, tämä on matka elämän,

en eteeni enää yhtään näe, valkoinen sankka sumu peittää alleen kaiken, kosteaa ja kylmää, silti mieleni kirkas on, vaikka maitohappo jaloissani kipeästi jäytää, hiki valuu pitkin posken pintaa, periksi en silti anna, tämä on matka elämän,

monen monta tuntia jo mennyt, tunnen korkealla jo olevani, eteeni en silti näen, sankka kostea sumu, pilvi valkoinen, peittää näkymät, mutta jalkojeni alla tiivis ja väkevä kallio vuoren, kiviä, isompia ja pienempiä, varpuja matalia, ruohoa hieman, tuoksu raikas ja puhdas, nyt jo tunnen, kuinka kohti taivasta kiidän, vaikka matka on hidas ja jo hengästynyt ja uupunut olen,

nyt näen sen, nyt näen sen, viimeinen metri ja kaksi, tämä on huippu tämän korkean vuoren, tämä on retkeni viimeinen, tämä on elämäni kevät, tätä hetkeä niin kauan toivonut olen, uneksinut, toivonut pitkään, nyt sen saavuttanut olen,

olen onnellinen,

istun kalliolle vuoren, eteeni ylväästi katson, valkoinen kostea sumu ei mitään haittaa, maailma kaunein edessäni avautuu, niin kaunis tämä maa, sydäntäni rinnassa sattuu, kun näen tämän kauneuden, tuoksu itämaisten kukkien, tuulen vire viileä, värit pehmeät, kukkaset kauneimmat, vihreitä puita, kukkuloita, oikealla vesiputous häämöttää,

jo kultaiset säteet auringon välistä pilvien, näen kaiken muuttuvan kullaksi ja hopeaksi, auringonsäteet pomppivat, tanssivat, pienet peikot ja tontut koloistansa nousevat, enkelit levittävät siipensä auki, lentoon lähtevät, pienet linnut parvessa lentävät, haukka taivaalla liitää, toinen vieressä sen,

olen onnellinen, niin onnellinen,

olen elämässäni paljon tehnyt, vaivaa nähnyt, itkenyt vuolaasti, onnellinen ollut, mutta nyt tähän vuoren huipulle istumaan hetkeksi jään,

jätän kaiken taakseni, elän vain hetkess’, tämä on se hetki, rauhoitun, silmäni suljen, tunnen auringonsäteen poskessain, se lämmittää, vedän syvään henkeä, raikas kostea ilma,

kotkan vihellys päälläni mun, kotka kultainen ohitseni liitää, sen katse kohtaa katseeni mun, ja tiedän, että se vie viestini nöyrän ja kiitollisen taivaisiin…

torstai, 26. elokuu 2021

Avaruuden keskiössä

IMG_20200614_110644.jpg

Jalkani eteeni ristin, käteni rauhassa vierelläin lepää. Suoristan selkäni ja katselen hiljalleen eteeni. Tuoksulamppuun hyvän tuoksun eteerisestä laventeliöljystä saan, kattolampun sammutan.

Kaunis huilumusiikki taustalla, muuten aivan hiljaista, mistään ei mitään kuulu, ei edes kuiskausta enkelin.

Rauha maassa, rauha sielussain, päätän retkelle lähteä, taivaita tutkia?

Avaan portin ikuisuuteen, avaruuteen avaraan, kaikkialla hiljaista, avaruuden tuuli hellästi puhaltaa. Uppoan syvälle sieluuni hiljaiseen, tunnen kosketuksen taivaisen, taivas, joka ei missään lopu, avaruuksien halki se ulottuu, universumin taikaa, paikkaa, missä kaikki on hiljaista, levollista, hyvin ja kohdallaan.

Planeetat Mars ja Venus sekä muut, tähdet kaukaisimmat, galaksi edessäni, kaiken silmissäni vaalean vihreänä näen, kultaiset juovat vihreään, takanani sateenkaaren näen, värit mitä ihanimmat, tuoksu kukkien, taivaan valkoisen.

Edestäni vauhdilla lentää iso lintu, siivenvälit metrin tai kaksi, valkoinen varpunen, kookas ja kuulas pyyhältää kohti korkeaa honkaa, joka ylväänä taivaita piirtää, pesä ison lintusen, laskeutuu jo lintu taivainen, pesään valtavaan, josta maisema jylhä.

Kauempana piirtyy taivaanrantaan korkea vuori, lumiset huiput, kallio jyrkkä, kultainen kotka lentää sen edes, tarkoilla silmillään näkee maailmasta kaiken, tuntee ja tietää metkut kaiket, rauhan sanomaa eteenpäin välittää, siemenet rakkauden maahan jo kylvää.

Kultainen ja vihreä aura ympärilläin, annan itseni kellua tyhjän päällä, vai onko tämä se totuus, lopullinen loppu, kaikki lopultakin hyvin on ja kohdallaan,

avaruuden kauneus, mielen rauha, yhteys tuonne, ikuisuuteen, Universumin keskiöön,

paikkaan kultaiseen, ja

hopeanvihreään…