maanantai, 17. heinäkuu 2017

Kodin henget

IMG_0509.jpg

Sopuisassa kodissa kodinhenget ja tontut pesäpaikkojaan pitävät. Niillä pienet kodit pienissä koloissa huoneiston, jossa ne tyytyväisinä asustaa. Välillä touhuavat taikojaan, siivoavat paikkoja, pitävät ilkikuriset henget kurissa, jotta kotona viihtyisää ois.

Rakkaudesta ja sovusta ne itseensä energiaa ammentaa, palkaksi siunaavat kodin ja sen asukkaat.

Tontut mielellään lattianrajassa huopatossut jalassa taapertaa, mutt’ kukkakeijut kukissa puuhailee.

Mitä moninaisempia ystäviä ja vieraita kotona vaeltaa, kunhan vain rakkautta ja sopua siellä vallitsee. Sielusi silmin saatat nähdä vilauksen keijusta arasta, punainen tonttulakki lattialla vilahtaa.

Pienet lapset mielellään leikkivät kanssa näiden pienten ”touhusten”, sillä lapsilla sielu on avoin; silmillä kirkkailla vaivatta näkevät tontut sekä perhosen. Kodin henget myös lemmikit huomaa ja kaikenlaista kivaa tekee, jott’ näillä mukava ois.

Jos päivä on huono, niin kodinhenget piiloon menee, odottavat siellä, jott’ aika on valmis ja sitten taasen taikojansa tekee ja kas, sopuisaa kodissa jälleen on ja rakkaus humahtaa paikkaan jokaiseen.

Kodinhenget isäntäväestään tyykkäävät, siunaavat ruoat ja padat, saunan valmiiksi laittavat lämpiämään. Kaikista rakkainta puuhaa hengille kodin on katsella liekkejä uunin tai takan; räiskyvät, poksuvat kuusenoksat, tuli ihanasti lämmittää!

Ja tietysti tärkeää on pöyhiä tyynyt, sillä isäntäväki jo yöpuulle saapuu. Kun unten maille vaipuvat nuo, niin tontut ja henget heidän ympärillä istuu, hieman pienillä käsillänsä tapailevat ilmaa ja isäntäväen rakkaudella siunaa, jott' näillä kaikki hyvin ois.




torstai, 13. heinäkuu 2017

Mukana tuulen

IMG_2835.jpg

Luonnonhelmassa kesäisellä kävelyllä olen. Tuuli puhaltaa vinhasti takaa. Sieluni hyppää kyytiin tuulenpuuskan, lentelen mukana sen. Jonnekin tuuli minua lennättää, avaruuden pienet henget leikitellä kanssani saa. Luonnon henget kuin tietäjiä viisaita on. Ne nähneet ja kokeneet monenlaista, sillä ikivanhoja iältään ja olleet päällä maan jo ennen kuin maa syntyikään.

Kepein mielin lennän mukana tuulenpuuskan, taivaita tuuli halkoo, hieman vinkuu tuuli korvissain. Nappaan matkallain käteeni tuliaiset, jotka lahjoina annan, kun takaisin maahan palaan. Pieniä jyviä, siemeniä, jotka hohtavat värejä välkkyviä, pieniä hippuja kivien, hippusia säteiden auringon ja kuun.

Annan yhden lahjan rakkaalleni, kunhan ensin palaan. Siinä eväät on elämään, kukoistavaan, mutt’ vaatimattomaan. Emme paljoakaan tarvitse; kotonamme rakkauden hedelmät ja marjat kasvaa, siemenistä kasvavat versot ja puut.

Tuoksu villiyrttien, pensaiden ja kukkien, mehiläiset, pörriäiset pienet, kaikki kesään kuuluvat. Muistan kiittää taivasta siitä, kun niin kauniin luonnon meille antoi. Vaalikaamme villiä maata, antakaamme luonnolle tilaa kasvaa, jotta luonnonhengillä aina suloinen koti ois !

Kohta lentänyt oon idästä länteen ja lännestä itään, pikku hiljaa kotiini jo palaan. Nyt mielessäni kertaan ystävät ja vieraat, joille tuliaiseni kohta annan. Itselleni jätän pienen lahjan, juuri sellaisen, jota mielessäni kaipaillut jo pitkään oon.




perjantai, 7. heinäkuu 2017

Hyvä olla

IMG_0505.jpg

Itsensä löytäminen voi joskus olla vaikeaa. Katsella ympärille ja ihmetellä, mihin samanlaisten joukkoon kuulua vois. Kysyä muilta ”onko hyvä näin?” ja laittaa housut toisinpäin. No, elämäänsä voi toisellakin tapaa elää, kunhan vaan vetää henkeä syvään ja antaa itselle hieman aikaa omaa. Mieti hetki mistä pidät, mikä saa sinut innostumaan, mikä saa sielun kauniiseen kukkaan puhkeamaan ?

Jokaiselle oma tyyli ja tapa elää löytyy, kunhan vaan itseänsä hieman rakastaa. Tehdä juttuja omia ja tuntea, kuinka itsensä löytää yhä uudelleen. Uudet tuulet taivaalta puhaltaa, kunhan vain päänsä vasten tuulta saa kääntymään; välillä myötätuuleen voi taivaltaa, sitten taasen vastatuuli jo ihanasti kasvoille tuivertaa.

Elämä on ihanaa, kunhan itseään voi hieman rakastaa ! Mitä väliä sillä, miten muut elämäänsä elää, kun olet oman polun löytänyt etkä piittaa muiden aatoksista tuumaakaan. Ole itsellesi hyvä ja hellä, anna lentosuukko poskelle vastaantulijan. Hymyilen salaa itsekseni, sillä niin iloinen oon !

Tehdä omia juttuja hieman kummia, muistaen vain, että jokaiselle pitää tilaa antaa, olla hyvä toiselle ja kolmannelle. Emme tee pahaa kellekään ja muistamme, että omaa tietä koukeroista pitää kulkea !

Voi, kuinka kaunis onkaan luonto tänään ! Näen kaiken niin kauniina, väriloisto kirpaisee villisti sieluani, olen tänään niin onnellinen !

Puen päälleni kukallisen kesämekon, vaikka ulkona kosteaa ja kylmää on. Viis muista, sillä rakastan heitä silti, vaikka mitä tahansa päälle puen.

Tänään hauskoja juttuja teen, ajattelen vähän hullusti ja nautin, nautin niin paljon elämästäni, että kultakimpaleen tahdon jakaa kanssa tuntemattoman. Tervehdin nauraen vastaantulijaa ja saan palkaksi kiitoksen !

Omaa tietäni ilolla kuljen, nappaan käteeni tienposkesta leskenlehden, sovitan sen korvaani heilumaan ja vihellän tuulen kanssa kilpaa ja se minulle vastaa.

Jees, tää on elämää aitoa ja oikeaa, olla just sellainen kun sattuu olemaan ! Jatkan matkaani eteenpäin vaan ja heitän tervehdykseni ilmaan ja suuntaan sen kohti taivaanrantaa, joka kultaisena väreilee päällä tyrskyävän meren.

 

 

 

torstai, 6. heinäkuu 2017

Vaistokello

Vaistokello%20blogiin.jpg

Toimiiko vaistokello auringon säteillä vaiko säteillä Universumin ? Sama se, se silti toimii eikä petä käyttäjäänsä milloinkaan. Se tarkempi kello on kuin mikään heiluri tämän maan. Muuttolintusilla sellainen aina on.

Maalliset kellot jähmeitä on, mutt’ vaistokello joustava on ja mukautuu aina olosuhteisiin oleviin. Se aina oikeaa aikaa näyttää ja pitää planeetat radoillansa, auringonsäteiden jatkaessa kulkuaan, tuulenvire oikeasta suunnasta puhaltaa, katse juuri sinne päin, minne aurinkokello osoittaa. Aurinkokello rinnalla vaistokellon, ei petä seuraajaansa milloinkaan; se elää mukaan tilanteen, muistaa menneet, näkee tulevan, paikantaa kohteet jo ennen kuin mitään huomaatkaan.

Hei, elämä on liikkeessä, mikään ei pysy paikallaan ja sen vuoksi kannattaa luottaa vaistoon, oli se sitten hiljainen taikka sellainen; vienolla äänellä sen kulkuset viestejänsä soittaa, korva herkkä sen taivaalla kuulee, nuolet, kartat ja laitteet, vaistonvarassa voi matkaansa jatkaa.

Hei, me aina oikeaan aikaan paikalla oomme. Sisäinen tiuku ilmoilla soi ja sen äänen me riemulla nappaamme ilmasta, puramme koodit ja viestit, mittaamme suunnat ja juuri oikeaan aikaan perillä oomme !




keskiviikko, 5. heinäkuu 2017

Eheyttävät värit

IMG_0501.jpg

Jos olet vaikka sairaana tai allapäin, anna värien tulla luoksesi. Värit kauneimmat verhoaa sielusi ja tunnet lämpimän henkäyksen, tuulahduksen taivaisen, joka yhdistää sielusi paikkaan kauneimpaan, jota Universumiksi kutsutaan.

Kultainen, keltainen, valkoinen, ehkä sininen, vihreä taikka turkoosi. Anna värien itseäsi helliä, anna sielun puhdistua ja eheäksi tulla. Värit kauneimmat osaa enkelit taivaan juuri sinun parhaaksesi valita. Jos tarvitset piilopaikkaa hämyistä, saattaa väri tumma luoksesi tulla. Sieltä jälleen palaat väreihin revontulien ja tunnet Lapin taikaa sisimmässäsi!

Kohta jo aurinko nousee ja voit kesäisen sateen jälkeen väreissä sateenkaaren toipua. Ota käteesi säde kultainen, anna sen maalautua violettiin, kas, juuri oikeat värit luoksesi saapuu; riittää kun taivaaseen kerrot, ett’ sallit sen sinua auttaa ja kas, enkelit ihanaiset sinulle lohtua antaa.

Taivaiset värit mitä ihanimmat on, riittää kun katselet kesäistä puutarhaa ja kerrot sen vielä kymmenen potenssiin neljällä ! Hei, elämä ihanaa on !