Sytytän pöydälle suitsukkeen. Ajattelen pitää pienen hiljaisen hetken, kenties avaruuteen kurkistaa, mietin, tapaisinko ystäviä avaruuden, ehkä uuden ystävän saada voisin ?

Huomaan lenteleväni jo kaukaisissa paikoissa avaruuden. Kauneimmat maisemat puolin ja toisin nähdä saan. Suurena aurinko Universumin valaisee tienoon, muutama helmeilevä eteerinen planeetta toisaalle jää. Avaruuden tuuli minulle vauhtia antaa ja liidän tuulen kantamana kaukaisuuteen, ylöspäin, ylöspäin tuonne jonnekin, mikä paikka minulle entuudestaan tuntematon on.

Tervehdin matkallani erilaisia henkiä, sieluja avaruuden, joiden ohitse matkallani kiidän. ”Heips te siellä, heips sinä siinä!”. On ihanaa tavata sieluja, asukkaita avaruuden, joita niin monenlaisia on, mutt’ yhteinen asia heillä kaikilla on; sydän kultaa ja hopeaa, sielut niin puhtaita, raikkaita, sydämistä kumpuaa rakkaus, suloisuus niin valtavan kaunis, että silmiini kyynel ihan kirpoaa !

En koskaan kutsu sielua avaruuden luokseni turhaan, annan suojelusenkelini, taivaiset oppaani, ystäväni kaikessa rauhassa olla, sillä tiedän, että heillä tärkeitä asioita hoidettavanaan on. He puuhaavat omia askareitaan luodakseen Universumista vielä entistäkin paremman paikan. Yhteinen missio kaikilla on antaa hyvän monistua avaruuden ihmeellisimmillä tavoilla siten, että Universumin rakkautta kaikkien sieluissa, sydämissä riittävästi ois ja jokaisella hyvä olo ois.

Tunnen suojelusenkelini läsnäolon vierelläin, vaikk’ tämä todellisuudessa kaukaisuudessa ois. En kutsu häntä luokseni saapumaan turhaan, sillä tiedän, että tämä viisas, osaava ystävä, enkelini pieni pitää minusta huolta vaikka en häntä nähdä vierelläin vois. Kun heitän taivaisiin ajatuksen ystävästäni kaukaisesta, oli tämä sitten ystävä taivainen taikka maan, niin sieluni kutsuun heti vastataan ja linkki taivainen meidät heti yhdistää.

Emme turhaan henkiä luoksemme kutsu, uteliaisuus saa taakse jäädä. Kutsu vilpitön sydämen, sielun, saa yhteydet kauneimmat muodostumaan, mutt’ annamme tilaa, vapautta hengille, sieluille avaruuden ja he saapuvat vierellemme aikanaan, kunhan hetki heille oikea ja sopiva on.

Sielun vapaudella on merkitys suuri, se antaa meille tilaa hengittää, rauhoittua hetkessä arjen ja meditaation. Antakaamme tilaa myös hengille avaruuden, tilaa heille tulla ja mennä, siten kuin se heille parhaiten sopii. Rakkaus vilpitön meitä toisiimme yhdistää; välimatkat pitkät toisinaan on, mutt’ emme todellisuudessa koskaan yksin oo.