Sopuisassa kodissa kodinhenget ja tontut pesäpaikkojaan pitävät. Niillä pienet kodit pienissä koloissa huoneiston, jossa ne tyytyväisinä asustaa. Välillä touhuavat taikojaan, siivoavat paikkoja, pitävät ilkikuriset henget kurissa, jotta kotona viihtyisää ois.

Rakkaudesta ja sovusta ne itseensä energiaa ammentaa, palkaksi siunaavat kodin ja sen asukkaat.

Tontut mielellään lattianrajassa huopatossut jalassa taapertaa, mutt’ kukkakeijut kukissa puuhailee.

Mitä moninaisempia ystäviä ja vieraita kotona vaeltaa, kunhan vain rakkautta ja sopua siellä vallitsee. Sielusi silmin saatat nähdä vilauksen keijusta arasta, punainen tonttulakki lattialla vilahtaa.

Pienet lapset mielellään leikkivät kanssa näiden pienten ”touhusten”, sillä lapsilla sielu on avoin; silmillä kirkkailla vaivatta näkevät tontut sekä perhosen. Kodin henget myös lemmikit huomaa ja kaikenlaista kivaa tekee, jott’ näillä mukava ois.

Jos päivä on huono, niin kodinhenget piiloon menee, odottavat siellä, jott’ aika on valmis ja sitten taasen taikojansa tekee ja kas, sopuisaa kodissa jälleen on ja rakkaus humahtaa paikkaan jokaiseen.

Kodinhenget isäntäväestään tyykkäävät, siunaavat ruoat ja padat, saunan valmiiksi laittavat lämpiämään. Kaikista rakkainta puuhaa hengille kodin on katsella liekkejä uunin tai takan; räiskyvät, poksuvat kuusenoksat, tuli ihanasti lämmittää!

Ja tietysti tärkeää on pöyhiä tyynyt, sillä isäntäväki jo yöpuulle saapuu. Kun unten maille vaipuvat nuo, niin tontut ja henget heidän ympärillä istuu, hieman pienillä käsillänsä tapailevat ilmaa ja isäntäväen rakkaudella siunaa, jott' näillä kaikki hyvin ois.