Olen lähtenyt pitkälle vaellusretkelle, suuntaan kohti edessäni seisovaa korkeaa vuorta, sen huipun peittää valkoinen usva, polku kiemurtelee jalkojeni alla, kävelen, yhä vain eteenpäin kävelen,

pikku hiljaa voimani hiipuu, kiipeän jyrkkää rinnettä, ylämäki jatkuu vain, jatkuu vain, en periksi silti anna, tämä on matka elämän,

en eteeni enää yhtään näe, valkoinen sankka sumu peittää alleen kaiken, kosteaa ja kylmää, silti mieleni kirkas on, vaikka maitohappo jaloissani kipeästi jäytää, hiki valuu pitkin posken pintaa, periksi en silti anna, tämä on matka elämän,

monen monta tuntia jo mennyt, tunnen korkealla jo olevani, eteeni en silti näen, sankka kostea sumu, pilvi valkoinen, peittää näkymät, mutta jalkojeni alla tiivis ja väkevä kallio vuoren, kiviä, isompia ja pienempiä, varpuja matalia, ruohoa hieman, tuoksu raikas ja puhdas, nyt jo tunnen, kuinka kohti taivasta kiidän, vaikka matka on hidas ja jo hengästynyt ja uupunut olen,

nyt näen sen, nyt näen sen, viimeinen metri ja kaksi, tämä on huippu tämän korkean vuoren, tämä on retkeni viimeinen, tämä on elämäni kevät, tätä hetkeä niin kauan toivonut olen, uneksinut, toivonut pitkään, nyt sen saavuttanut olen,

olen onnellinen,

istun kalliolle vuoren, eteeni ylväästi katson, valkoinen kostea sumu ei mitään haittaa, maailma kaunein edessäni avautuu, niin kaunis tämä maa, sydäntäni rinnassa sattuu, kun näen tämän kauneuden, tuoksu itämaisten kukkien, tuulen vire viileä, värit pehmeät, kukkaset kauneimmat, vihreitä puita, kukkuloita, oikealla vesiputous häämöttää,

jo kultaiset säteet auringon välistä pilvien, näen kaiken muuttuvan kullaksi ja hopeaksi, auringonsäteet pomppivat, tanssivat, pienet peikot ja tontut koloistansa nousevat, enkelit levittävät siipensä auki, lentoon lähtevät, pienet linnut parvessa lentävät, haukka taivaalla liitää, toinen vieressä sen,

olen onnellinen, niin onnellinen,

olen elämässäni paljon tehnyt, vaivaa nähnyt, itkenyt vuolaasti, onnellinen ollut, mutta nyt tähän vuoren huipulle istumaan hetkeksi jään,

jätän kaiken taakseni, elän vain hetkess’, tämä on se hetki, rauhoitun, silmäni suljen, tunnen auringonsäteen poskessain, se lämmittää, vedän syvään henkeä, raikas kostea ilma,

kotkan vihellys päälläni mun, kotka kultainen ohitseni liitää, sen katse kohtaa katseeni mun, ja tiedän, että se vie viestini nöyrän ja kiitollisen taivaisiin…