IMG_0892.jpg

Sunnuntaina, iltapäivällä hämärässä,

ulkona märkää ja kosteaa.


Sytytän kynttilän, ja myös laitan suitsukkeen

palamaan, savuvana nousee ylös,

jättää mausteisen itämaan tuoksun leijumaan,


suljen silmäni, käteni syliini ristin,

kuulen itämaisen huilun kauniin soiton,

se sieluni vie maahan kaukaiseen,


buddhalainen munkki jalat ristissä rukoilee,

kutsuu hiljaisuutta, taivasta tulemaan luokseen,


taivas tälle vastaa, avaa sielusi silmät,

näe vuoren rinteet vieressäsi sun,

vuoret pyhät ovat siinä olleet ylväinä paikoillaan,

jo miljoonat vuodet ennen ihmiskuntaa,


paksu sumuverho peittää lumiset huiput, mutt’

kun lähdet sielusi lentoon, voit kaikkea

ylhäältä päin katsella, pilviverhon läpi työntyvät

nuo lumiset vuoren huiput, aurinko

niitä hyväilee,


kuuntele rauhaa, ei täällä linnut laula, vaan

Jumalan rakkaus kaikkialla väreilee,

vain rakkaus lauluja laulelee, itämainen

huilu lauluja säestää,


katso taivaan kehtoa, tuhannet tähdet

taivaalla tuikkii, avaruuden mysteeri

edelleenkin ihmisiä kiehtoo,

ei taivas meitä koskaan jätä,

se kietoo meidät lämpimään syleilyyn,


tähdet tuikkien auringon valossa loistaen,

sulautuu sielumme pyhimpään,  

ikuiseen rakkauteen,


salaisuuksien maa, kenties

sen taivaasta löytää saa.