Avaruuden kellon heiluri heiluu aina vaan. Sen heiluminen ei lopu milloinkaan. Kultainen pallo puoleen ja toiseen keinahtaa. Lintu keltainen käy istumaan kellon päälle, tutkailee heilurin palloa, joka liikahtaa. ”Nyt aika on oikea” toteaa lintunen.

Haikara taivaan lähtee lentoon, kantaa nokassaan nyyttiä pehmeää, pieni lapsi nyytissä nukahtaa. Haikara valkoinen lentää siivin suurin ja kääntää kulkunsa kohti maaplaneettaa, joka alla häämöttää.

Lapsi syntymässä on isälle ja äidille maan, jotka kultaansa jo innolla odottaa.

Lapsi syntyy maailmaan, ei tiedä, ei tunne tapoja sen, vähitellen oppii elämään kanssa ihmisten, tutustuu maailmaan suureen, elämän oppi ei lopu milloinkaan. 

Toiset kulevat hindujen tietä, hyvyys aina palkitaan ja uuden mahdollisuuden aina saa.

Toiset lähetetty maailmaan luota tähtösten, ehkä kerraksi kahdeksi vain, jotakin tiettyä tehtävää hoitamaan.

Anna lapselle rakkautta, tilaa, jotta hän rauhassa tutustuu elämään, oppii omia polkuja kulkemaan. Luoja vain tietää salaisuuden, miksi lapsi saapunut on tähän maailmaan.

Ohje viisas lapsille, aikuisille on: älä koskaan satuta toista kulkijaa.

Yksi neuvo yhteinen on: laittakaamme hyvä kiertämään !