IMG_6341.jpg

Katson eteeni ja näen kauniin turkoosin värisen taivaan. Käännän päätäni hiukan ja näen kullankeltaisen taivaanrannan.

Takanani siintää taivas vaaleansinisenä, hopeisenhohtoisena. Lounaassa hento lila peittää kaiken alleen.

Aurinko kaiken päällä kultaansa ripottaa taivaanrantaan.

Väriloisto luonnon kauneimmillaan.

Valkoinen hattarapilvi peittää minut alleen. Suljen silmäni, jään odottamaan hetkeä, jossa tapahdu ei mitään. Istun ja odotan, annan ajan kulua. Pehmeä kostea pilvivaippa hyväilee kasvojani. Hymyilen itsekseni, aivan salaa.

Avaan silmäni ja kas, edessäni vaaleanpunainen vuorijono. Käännän päätäni hiukan ja näen kullankeltaisen vuoriston nousevan edessäni korkeuksiin.

Kurkistan taakseni. Valkoiset lumipeitteiset jyhkeät vuoret toinen toistansa korkeampine huippuineen; pilvikerroksen, sumun näen vaeltavan vuorien lomassa hiljalleen.

Istahdan kallioiselle vuorenjyrkänteelle pehmeälle mättäälle ja katselen tuota loputonta kauneutta jyrkänteeltä Tiibetin korkeimman vuoren. Lumiset huiput vuorten, paljasta vuoren rinnettä tämän alapuolella, kasvillisuutta vihertävää alla sen. Vuoria limittäin, lomittain ja peräkkäin.

Vuorivuohilauma kiipeilee kallioista rinnettä pitkin pelottomasti ja vaivatta. 

Raikas tuuli viheltää mennessään.

Annan tuulen piiskata kasvojani. Ummistan silmäni ja nyt näen kuinka vuorijono edessäni on vaihtunut kultaan ja hopeaan. Kuin portaikko, vuorijono nousee pala palalta ylöspäin, kohti taivasta niin kirkkaan sinistä; Tiibetin vuorten korkeimmat huiput tavoittelee kuuta, aurinkoa taivaan.

Istun kultaisen vuoren pehmeällä rinteellä turkoosien pilvien lipuessa editseni. Valkopyrstöinen haukka istahtaa ylväästi viereeni, vuoripuro solisee jalkojeni alla. Hentoinen tuulenvire heiluttelee hiuksiani.