Pieni ihminen, perheenjäsen rakas, jota kehdossa hellästi keinutan. On onni, että luonamme olet ! Tuoksu poskien kuin terälehdet kukkien. Jokeltelua hassua, hymynkare suupielessä sen. Pientä kikatusta, heilutusta pienien käsien.

Voi, kuinka onnellinen olenkaan, kun saan kättäs koskettaa ja tuntea läsnäolosi sun. En jätä sinua pientä ruususta milloinkaan ! Vanhempien onni on suunnaton!

Kun lapsi jo taaperoksi kasvaa, joutuu vahtimaan, ettei tämä pientä sormeansa, varpaitansa loukkaa. Tälle voi kuvakirjoja näyttää, lukea runoja vaikka Kirsi Kunnaksen. Yhdessä ollaan ja läheisyyttä, rakkautta pienelle lapselle riittää. Syli lämpöinen, käärö taaperoinen, vihreäpukuinen, jolla pieni keltainen lakki.

Nauti hetkistä pienistä, sillä niistä pienen puron lailla vuolas virta kasvaa, joka lopulta aavaan mereen laskee. Kiitä Luojaasi siitä, että saat olla äiti tai isä tämän kultaisen pienen lapsosen !

Lapsi hiekkalaatikolla kakkuja äidin ja isän kanssa tekee, pallonkin jo melkein potkaisee. Kyselee paljon ja vastaukset niihin saa. Äidin ja isän mieleen asioita juolahtaa, kun enkeli heidän korvaansa kuiskuttaa. Taaperolla monta suojelusenkeliä aina matkassaan on, rakkaus ei lopu milloinkaan !

Anna lapselle sellainen koti, jota et itse ehkä saanut, mutta jollaista olet toivonut aina; jokainen rakkautta ja läheisyyttä kaipaa. Asiat voi puhumalla selvittää, jokaisella omaa tilaa on kasvaa. Ei tarvitse taivaaseen kurkottaa saavuttaakseen kodin onnen, riittää kun maalaisjärjellä asiat selvittää.

Ei se ole niin vaikeaa, kunhan toista arvostaa ja muistaa kiittää hetkistä pienistä Jumalaa !