Katsot minua silmiin,

minä katsetta tuota pakenen,

polkua tunkkaista etenen,

mutta kun öinen kuu

hopeisen siltansa maan päälle

laskee, alkaa aikani uusi,

levitän valkeat siipeni auki,

höyhenet lyövät siivin ilmaa,

nousen pehmeään lentoon,

ylle tunturien, laaksojen,

en pelkää mitään,

sieluni puhdas minua johdattaa,

näen ja kuulen ympärilläin kaiken,

pääni ympäri helposti kääntyy,

otan vain sen, minkä tarvitsen,

jätän kaiken muun,

tunnen henget ja sielut,

jotka jääneet ovat hangille

talven, me yölliset

retket yhdessä jaetaan,

mutta Maa-Äiti huonosti voi,

höyhenet valkeat eivät talvella

suojaa anna, kun lunta ei näy

enää ollenkaan,

kohta aikani on jättää tämä taakse,

villit tunturit, hyinen meri,

poikaset kylmässä värisee,

lumi lämmössä sulaa,

vaikka sydäntalvi,

siipeni ohjaa minut

yhä pohjoiseen,

joudun jättämään kotoiset

rannat, tunturit mahtavat

muistoissain.