Pyörämatkani alkaa pihastani päivänä aurinkoisena. Nousen pyöräni selkään ja polkumatka alkaa. Kesäiset niityt oikealla, niin myöskin vasemmalla. Kimalaiset, ötökät kukissa kesän. Aurinko paistaa selkäni takaa, kaiken maan valaisee se kultaan ja hopeaan.

Jatkan matkaani läpi kostean kuusimetsän, polku metsässä kiemurtelee. Viileys kasvojani pyyhkii, tuntuu hyvältä jälkeen lämpimän auringon.

Kalliot korkeat sivullani nousseet, kun taivaisen maiseman oikealla näen. Kumpupilvet lilat yllä vehreän villiniityn, linnut taivaiset päälläni lentelee.

Poljen pyörääni kohti taivaista vuorta korkeaa. Polkuni ohi vuoren vie, purot solisevat mieleeni jää.

Pellot viljaansa ylväästi kantaa; maamies satoansa tutkii, nyt kohta puimasää parahin on.

Vesi järven yhtyy vesiin taivaisiin, meriin sinisiin. Ulapalla aallot vapaat, paisteessa Universumin auringon. Kuikat laskeutuneet rannalle kirkkaan veden.

Universumi sekoittuu auringon paisteessa kauneuteen kotoisan Suomen; en enää tiedä, missä mä oon, kun kauneutta silminkantamattomiin.

Polkupyöräni minua vie kohti matalien mäntyjen kotia Lapin Suomenmaan. Poljen, yhä poljen vaan, hiukset hulmuten maastossa kuivassa etenen. Lapin kauneimmat tunturit edessäni nään. Suuntaan katseeni tunturiin kahteen, jotka vieressä toisiaan on; kun perille pääsen juurelle toisen, astun elämään aivan uuteen.

Kävelen laakeissa maisemissa meidän maan. Tuulet pyyhkivät tunturia mennessään.

Porot verkkaisesti juoksevat taakse tunturien sinisten.

Suuntaan kulkuni kohti kapeaa polkua, tunnen tuoksun metsän ja maan. Seuraan tunnetta vahvaa, sillä kohta jotakin tärkeää tapahtua voi.

Edessäni kota vanhan shamaanin, joka piippua hiljalleen polttelee. Hän tutkii silmillään, kuka ihme voinkaan olla, kun shortseissa, t-paidassa hänen edessään oon.

Istun alas vierelle rakovalkean. Katson ystävällisesti silmiin shamaanin sielussain hartaasti toivoen, että matkalle kaukaiselle hänen kanssaan päästä vois.

Sisään kotaan melkein astelen. Nöyränä ajatuksia kuuntelisin shamaanin tuon, joka jylhiä maita hallitsee, ikiaikaisin viisauksin elämää Lapissa elelee.

Hetki avoinna rakovalkean, pääsenkö mukaan henkiseen retkeen kanssa tietäjän viisaimman? Sitä aina toivonut oon.