Katselen kohti paksua pilvivaippaa, harmaata ja tylsää. Aurinko on vetäynyt taakse pilvien, kun nyt taivaalle katselen.

Pilviverhon läpi työntyy  eteeni energiaviuhka sininen, jonka energian tunnen hyvinkin. Taianomaiselta tuo ilmiö tuntuu.

Katselen ihmettä tuota, kun suuren enkelin valkoisen näen saapuvan luokseni lävitse energiaviuhkan sinisen. Se valtavan suurelta näyttää. Vaaleat valkoiset siivet, pehmeät laskokset lepäävät helmassa hameen.

Jään näkyä taivaista tuijottamaan, kun tuskin henkeä saan. Energia valtava editse huokuu, pilvi takana enkelin väistyy. Jään pitkäksi aikaa katsomaan, tuskin pystyn hengittämään.

Enkeli taivaan tullut katsomaan, että kaikki hyvin edelleenkin ois.  

Hetken päästä silmiäni siristelen, sillä yht’äkkiä vieressä suuren enkelin seisoo enkeli pieni kultainen. Se kultaa hohtaa, valkoiset helmat silläkin nuo. Pieni enkeli niin kirkas, että tuskin sitä kirkkaudelta nähdä saa.

Enkeli suurempi viittaa kädellä korkealle ja heti pilvi harmaa lilaksi muuttuu. Auringonsäteet kirkkaat, pilven lilanvärisen takaa alkaa paistaa. Kaikki kirkastuu, pilvet tummat väistyy.

Säteet enkelin peittää maan; koko tienoo muuttuu kullaksi kirkkaaksi, kun aurinko kultainen peittää maan kanssa katseen enkelin, joka niin lämmin, tutkaileva ja hellä on.