Pakkasyo%CC%88%20blogiin.jpg

Hei, avaruudessa miljardeja tähtiä, planeettoja, galakseja on. Aurinkotuulet, mustat aukot, supernovat, tähdenlennot sekaisin keskenään, mutt’ ei epäjärjestyksessä kuitenkaan. Kaikilla oma paikkansa on. Maapallo omalla radallaan kiertää aurinkoa, kuu lähellä maan, kaikki kohdallaan.

Onko avaruudessa jossakin kaukana asukkaita vihreitä, jotka avaruusaluksilla halkovat taivaan ja matkustavat sekunneissa minne vaan?  Onko heitä ollenkaan? Ehkä avaruuden muukalaiset matojenkaltaisia alkuolentoja on, mönkivät jossain itsekseen, tai ehkä ei  kuitenkaan.

Turhaa on kuvitella, että ainoita asukkaita maailmankaikkeudessa olisimme, sillä avaruus niin suunnattoman kokoinen, ettei se lopu mihinkään. Emme ole etuoikeutettuja ollenkaan ja siksi on hyvä ymmärtää, että avaruuden asukkaita me oomme kaikki, me ja ne muut !

Avaruuden monimuotoisuus on asia kaunis, jota ei tarvitse pelätä laisinkaan. Vain täällä maan päällä asiat voi pieleen mennä, joten voimme rauhassa ottaa esiin kaukoputken ja zoomata se planeettaan kaukaiseen. Tähtirykelmät kuvioita taivaaseen muodostaa. Otava ja Orion loistavat taivaalla pimeällä. Lumipeite verhonnut maan ja revontulet tanssivat tanssejaan, yönsininen hehkuu taivaalla niin syvän tummalla.

Minä kaukoputken ja kameran kanssa vietän öisin aikaa. Paukkupakkanen sormia nipistää, mutt’ niin kiehtovaa on tähtiharrastus tämä, ettei pakkanen häiritse minua ollenkaan. Tähtikarttaa tutkin ja tarkkaan katselen pimeyteen yön. Hetken jo luulen, että nyt sen vihdoinkin taivaalla näen, mutta ei sittenkään.

Ehkä joku tuolla jossain, avaruuden tuolla puolen, pohtii kanssani asioita samoja ja tutkii pienen kaukoputkentapaisen laitteen kanssa avaruuden äärettömyyttä, toivoen näkevänsä vilauksen kotiplaneettansa ulkopuolisesta elämästä...