Pidän syksystä, lehdet puiden kellastuu, pihlajan ja vaahteran lehdet punastuu, ilma viilenee, tänään ulkona kosteaa on,
kävelen lähimetsään, se kummoinen ei ole, mutta hyvin
metsän virkaa kaupungissa toimittaa,
vedän syvään syksyistä ilmaa keuhkoihin, kostea viileä ilma
kasvoissani hyvältä tuntuu, raikasta, niin pirtsakkaa,
vähän aurinkokin kurkistaa,
kävelen havuista polkua syvälle metsään, katselen ympärillein, puiden varret kuin taidetokset, männyt, kuuset suuret,
kaarnaa varsissa paksuissa, havuiset oksat
maahan asti kurkottaa,
katson ylös tuuheaa metsää, niin korkealle puut kurkottaa,
tumman vihreää, tumman ruskeaa, lintujen ääntä ei missään
kuulu, hiljaisuus kuiskaa korvaani mun,
haluan puuta halata, tuossa yksi niistä minulle hiljaa vinkkaa,
että minua halata saat, ja niin teen, kierrän kätesivarteni ympäri
paksun varren, silmäni suljen,
tunnen vahvan energian virtaavan, tunnen melkein pökertyväin energiasta tuosta, mutta niin hyvältä tämä tuntuu,
vedän syvään henkeä, sieluni liitän tuohon puuhun,
olemme yhtä ja ainiaan,
tuumaan mielessäin.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.