On aika lähteä uuteen paikkaan,

sinne, missä vuorenrinteet

pilviin kohoaa, kumpuileva

maasto, saniaiset sankkoina

kosteilla rinteillä vuorten,

linnut pesissänsä hautovat

pieniä muniaan, taidokkaasti

tehneet risukasoihin

jyrkkiin rinteisiin vuorten,

pehmeät pesät,

laaksossa välissä jyrkkien

vuorten, kylä pieni,

peitossa sankan usvan,

rinnettä jyrkkää alas

virtaava vuoristopuro,

puhtain jääkylmä vesi

solisten alaspäin,

janoiset saavat juodakseen,

joku hakkaa halkoja

pihassaan, aamu jo valkenee

idässä aurinko jo sarastaa,

linnun viheltävä ääni

kiirii yllä laakson,

toinen vastaa,

täällä minä elän,

rinteellä jyrkän vuoren,

joka pilviin kohoaa,

tuuli ei täällä puhalla,

raikkainta ilmaa

on hyvä hengittää,

tervehdin kuuta,

aurinkoa nousevaa,

lasken käteni päälle

tuoksuvan kukan,

hellästi sitä sormillani

kosken, sinnikäs kukka,

kallion kolossa,

pesä pehmoinen lintusen

vieressä sen,

elämää kaukana kaikesta

kiireestä, näin on ollut

jo aikoinaan, kun luonto

vielä vahvana, väkevänä,

ihmiset ja luonto rinta rinnan,

elivät keskenään sovussa,

sopivat yhdessä kaiken,

hiljaisuuden keskellä

kunnioittivat toinen toisiaan.