orvokitkuva.jpg

 

Olen pikku hiljaa lopettamassa tämän blogini pitämisen. Muutamia vuosia kanssanne on kulunut, taivaalta mieleeni tipahtanut tarinoita monia, iloa ja rakkautta, toivoa paremmasta, toivon mukaan jokaiselle tuonut. 

 

Elämä on suuri mysteeri, avaruuden meille suoma ihme. Välillä valot pimenneet, mutta hetken päästä värit kauneimmat, tähdet tuikkien, aurinkoon saamme jälleen katseemme kohdistaa. 

 

Elämä opettaa, eteemme arvoituksia monia asettaa, mutta aina, loppujen lopuksi, se meidät pelastaa, tuudittaa onneen, mutta onni, se saattaa olla juuri se arkista arkisempi päivä, kukkien kastelua, pölyjen pyyhkimistä, lemmikin hoitamista, 

 

aamulla aikaisin töihin kiiruhtamista. Mutta hei, 

 

meillä kaikilla on oikeus kauniiseen, tasapainoiseen elämäämme, loppujen lopuksi, aina, elämä meidät pelastaa, saattaa rakkaamme turvaan, pitää meistä huolen, 

kaunista kauniimmalla tavalla, sillä, minkä vain taivas voi meille antaa. 

 

Kiitän näistä vuosista niin taivasta kuin kaikkia blogini lukijoitakin! 

Jos vielä jotakin pientä kirjoituksen aihetta mieleeni pulpahtaa, saatan toki sen tänne postata, mutta nyt, 

 

Hyvää loppukesää, tulevia vuosia toivottaen, 

Satu  

 

Ja tähän loppuun kuuntelen Sexmanen kappaleen Hulluus saa mut huutamaan 

sekä JVG:n kappaleen Hehkuu, 

 

kuuntelen molemmat, sillä en osaa päättää...