Pienen aamuisen meditaatiohetkisen aloitan. Jalkani sohvalla ristiin panen, käteni vieressäni lepää. Silmiäni en kiinni pane, sillä haluan nähdä kaiken, mitä ympärilläni tapahtuu.

Viritän itseni hyvään moodiin ja hetkisen aloitan. Energiat alkavat virrata kaikenlaisiin suuntiin, värejä kauniita ympärilläni säteilee. Energiat yhä vain virtaavat kiihtyvällä tahdilla, eteen ja taaksepäin, ympäri välillä pyörivät, tulevat takaisin.

Edelleen virityn moodiin toiseen ja kolmanteen, todella virkeäksi itseni tunnen. Kovasti on menoa ja tuloa, kiekuraa ja suoraa viivaa, kaikenlaista energioiden vipinää. Tämä on niin kiehtovaa ja voin tuntea tulevani uuteen uskoon !

Mutta kas, juuri kun meno varsin villiksi on mennä, pysähtyy kaikki paikoilleen. Hiiren hiljaista on kauttaaltaan, mikään ei liiku minnekään. Kirkkaana, kultaisena huone ympärilläni loistaa, voin tuntea rauhan ja kirkkauden sisälläin.

Jään tuohon hillittyyn, rauhaisaan tilaan lepäämään, annan kullan ja kirkkauden loistaa valtoimenaan, en puutu siihen ollenkaan.

Hengitykseni on hiljaista, sisimpäni ei liikahda ollenkaan, kaikki on pysähtynyt paikoilleen. Tässä on hyvä olla, kun tuntee kuuluvansa johonkin kauniiseen, sellaiseen, jonka vain taivas tarjota voi !