Missä on henki, missä on henki ? Kuljen talvisessa metsässä, vuoren juurella, valkoisessa lumessa kahlaan. Intiaaniystävät vierelläin tähyämme metsää. Missä henki, missä henki ? hiljaa metsään kuiskaamme.

Villikauriit ryhmässä puiden takaa pilkottaa, muutama uskaltautuu meitä läheltä katsomaan. Niin valppaita, hellyttäviä olentoja, että ihan sydän pakahtuu.

Kotkan siivellä vanhin meistä ilmaa hamuaa, edes takaisin siipeä heiluttaa. Henget löytyneet on, mutta sitä yhtä tiettyä ei vieläkään.

On aika pysähtyä, kuunnella luontoa, luonnon henkiä, luonnon Jumalaa, pyhää maata juurella vuoren, joka ikiajoista lähtien on tuonut suojaa lapsilleen, luojan luomille ihmisille, joita intiaaneiksi kutsumme.

On aika, on aika löytää se yksi, sillä meidän pitää varmistaa, että kaikki hänellä hyvin on. Kutsukaamme, kutsukaamme, Taivasta pyytäkäämme avuksemme !

Vihdoin löytyi rakas poikamme, poikamme rakkain ! Täällä me kaikki oomme: lapsesi, vaimosi, äiti ja isä, veljet ja siskot !

Pyhä maa, anna tälle sielulle kauniille kotkan siivet, anna rakkauden viedä hänet maahan pyhään, jossa esi-isämme, esiäitimme, kaikki rakkaat sinua jo odottaa. Tehkäämme matkasta tästä kaunis, niin kaunis, että silmät kyyneliä vuodattaa, sydän rakkaudesta lämpiää, sielu siivet saa selkäänsä, kotkan siivet suurina aukeaa…