Olen kyydissä pienen avaruusaluksen. Istun penkillä ja katselen ikkunasta ulos. Avaruudessa me kiidetään, vihreänä, turkoosina taivas hohtaa, violettia kaukaisuudessa siintää.

Kas, mikä kumma tuolla alhaalla on ? Kuin tulivuori purkautumassa ois ? Laavaa kuumaa paineella vuoren sisuksista purkautuu, laava ikään kuin taivaaseen räjähtää !

Kysyn kumppanilta vieressä istuvalta tuosta ja hän vastaa "Nyt pääsevät sielut vankeudesta vapauteen, pääsevät takaisin taivaaseen, luokse ystävien ja rakkaiden".

Joskus käy niin, että sielut jotenkin jumiin jäävät maankamaraan. Eivät pääse taivaalle, avaruuteen vapaina lentelemään. Mutt’ joskus vapaus jälleen koittaa. Ehkä vilpittömän rukouksen avaruuden asukas kuullut ja viestin laittanut eteenpäin kiertämään. "Apua tulossa jo on ja kohta pääsette vapauteen taivaanlintujen lailla lentämään !"

Kas, nyt on samalla kertaa sieluja tuhansittain päässyt vapauteen, kuumaa kultaista laavaa pursuaa vuoresta ulos, kuin painekattilan kantta nostais ja höyry kuuma vinkuen työntyy ulos.

Tämä on onnellinen päivä, taputusta enkelien, hihkumista riemukasta, iloisia ilmeitä, kikattavaa naurua. Kaikki taivaan asukkaat onnittelevat ja kiittelevät sieluja, jotka pitkän ajan jälkeen tulleet kotiin, luokse rakkaiden, sukulaisten ja ystävien.

Lopulta kaikki hyvin käy, usko vain !