Päätän pitää pienen hetken meditaation taivaisen. Tutkailen ilmoja säteileviä, aurinkoisia. Heittäydyn retkeen tuikituntemattomaan.

Auringon paistaessa niin kirkkaasti hyppään taivaalle, vaaleansiniselle. Heitän käsilläni hopeisen energiaviuhkan länteen, sitten annan vauhdin kauneimman sateenkaaren väriselle energialle, jonka lähetän lempeänä pyörteenä kohti korkeuksia. Huomaan tähden pienen tuikahtelevan vienosti tuolla kaukana, ylempänä kuin taivas, ja tälle vinkkaan välähdyksen kultaisen tervehdykseksi.

Nousen ylemmäs, kauas, pilvien jäädessä taakseni. Nappaan kädellä oikealla eteerisen planeetan sinisen, hellästi, jottei tämä huomaisi. Nakkaan toisen planeetan, pienemmän, kultaisen, radaltansa tutulta ilmoille, antaen taivaan tuulen lennättää sitä kohti korkeuksia kauneimpia.

Pompauttelen planeettoja sateenkaaren värisiä, hentoisia ilmoille, vatkaan käsilläni avaruuden ilmaa siten, että nämä kauniit palloset nauravat ilosta, joka pulppuaa sydämestä Universumin.

Annan sateenkaaren raikkaiden värien maalata tienoon kauniimmaksi kuin koskaan. Riikinkukko suurisiipinen levittää hohtavat, värikkäät, taideteosmaiset pyrstösulkansa apposenauki löyhytellen niillä väriä sateenkaarien suuntaan avaruuden.

Heitän iloa Universumin ämpärikaupalla ilmoille, kun enkeli naurahtaa takanani ja viskaa sydämellisesti nauraen päivänkakkarakedon joukkoon sateenkaaren.

Planeetat kauneimmat jätän rauhassa lasekutumaan omille entisille paikoilleen, kunhan ovat ensin leikitelleet todellisuudella Universumin, joka antaa sieluille pienimmillekin, niin ikään planeetoille eteerisille suurimmillekin, luvan olla iloisia, nauraa pienten lasten tavoin, vähän hullutella, leikitellä, niin että sydän rinnassa nytkähtelee viatonta olemassaoloaan keskellä hyvyyden, keskellä avaruuden salojen niin iloisten !