Jänöjussinen, puhdasturkkinen herää aamuun kirkkaaseen, lunta paljon on yöllä satanut, lähtee metsään kierrokselle, vaaleanpunainen nenä väpättää,

vauhtiin jänö pääsee, pujottelee lomassa kuusien, tassun jäljet jättää jälkeensä,

hyppii eteenpäin, lunta tupruttaa, sielu pienen jänön irtaantuu täältä maasta ja lentää avaruuden valkeaan, jänö jatkaa eteenpäin, taivaassa jatkuu polku luminen,

tähdistä tähtiin hyppelee, signaaleja mukaansa nappaa, eteenpäin tähyää, vaisto ja intuitio tätä johdattaa,

pysähtyy muhkean pensaan luo ja nakertaa hampaillansa kuorta mehevää,

painaa päänsä lumiseen hankeen, hengähtää,

vaaleanpunainen kostea nenä väpättää,