Villilohet itämeressä kotiaan pitää. Uiskentelevat meressä tuossa, joka Suomenkin ympärillä aukeaa. Mutta kun kevät saapuu, lähtevät lohet päättäväisesti etenemään kohti synnyinsijojaan, löytävät juuri oikean joen ja puron, jotta pääsevät uutta elämää loihtimaan.

Tämä ihme on elämän ! Miten villilohet saattavat löytää tiensä merestä jokiin ja puroihin saapuen aina synnyinsijoilleen, miten ihmeessä ne tähän pystyvät ?

Muuttolinnut elävät kesässä Suomen. Munivat munat tekemäänsä pesään, poikaset kasvattavat ja opettavat ne lentämään. Poikaset vahvistuvat elämää oppien, mutta kun syksy saapuu, lähtevät linnut lentämään, kohti Afrikkaa tai Aasiaa. Miten ihmeessä ne taivaalla lentäen löytävät kauas juuri samaan paikkaan kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden jälkeen ? Tämä ihme on ikuinen !

Me ihmiset elämme päällä maan ja erilaisia asioita hoidetaan. Kuitenkin kaipaus sielun jonnekin ylöspäin taivaaseen vie. Sielu yhä uudelleen ohjaa sisimpäämme kaukaiseen avaruuteen, vaikka maallinen elämä eteenpäin vie. Jos annamme sielun ja tietoisuuden hennon avata silmämme todellisuudelle toiselle, voimme nähdä vilaukselta kaukaisen paikan, kotimme kauneimman, josta lähtöisin oomme. Tämä on paikka, jossa sielu lopulta saavuttaa rauhan ja levon, missä kauneus hengen saa salpaantumaan, energiat raikkaat ja puhtaimmat saavat mielen helpotuksesta huokaamaan.

Kun maallinen elämämme joskus päättyä saa, siirtyy sielumme kotiimme kaukaiseen asumaan, tuonne jonnekin pilvien taa. Sielu ihmisen osaa ainiaan reitin tuohon tuntemattomaan, josta alun alkaen lähtöisin oomme. Kuin muuttolinnut, sielu lentää paikkaan tuohon, jossa sydän lepää ja sielu saa olomuodon uuden; lopullinen vapaus meille kaikille koittaa !  

Jo maallisen elämämme taipaleella voimme yhteyden sielunkotiimme saada, kunhan vain sielullemme vapauden suomme ! Kuunnelkaamme sielumme hiljaista ääntä, joka sydämen saa helpotuksesta huokaamaan ja joka meidät kotiin johdattaa.