Pakkasella keskellä yötä ulos pimeään, lumi narisee kenkien alla, pakkanen poskia nipistää. Vähenevä kuperakuu kirkkaasti loistaa, aina yhtä maagisena, se lienee valtias yön? Pitäisikö toive öiselle tähtitaivaalle lähettää, toivoa jotakin hyvää, kentien rauhaa ihmisten sieluille? Kuun vuoristot, tummat kraatterit paljain silmin nähdä voin, kunpa pääsisin kuun pinnalle kävelemään ja tuota ihmettä lähempää katselemaan. Jään täysikuuta tänne maan päälle odottelemaan, vielä muutama viikko odotusta ja 27. päivä se tapahtuu…

 

Helmikuussa pimeä aika lyhenee eteläisimmässä Suomessa runsaasta 13 tunnista noin 11 tuntiin ja pohjoisimmassa Lapissa vajaasta 14 tunnista hieman yli 10 tuntiin, mutta minä rakastan talven pimeyttä siinä, missä rakastan kesän valoa! Suomessa kaamosaika eli polaariyö on pisimmillään Lapin Utsjoella, ja kestää Suomen pohjoisimmassa pisteessä, Utsjoen Nuorgamissa 25.11.–17.1. eli yli 51 vuorokautta.

 

Olen kokenut Lapin yöttömän yön, kunpa saisin joskus kokea Lapin kaamoksen. Voin sen kuitenkin yrittää mielessäni hahmottaa, kuvittaa pimeän verhon lumisten tunturien rinteiden ylle, revontulet paukkupakkasilla, vihreää, keltaista, maagisen punaista, värit tanssivat keskenään - jo lähtis pienen ihmisen sielu päästä, kun tuon taivaan näytöksen pääsisi omin silmin näkemään ja kokemaan! Minä kaipaan päästä joukkoon tuohon, keskelle tummaa hiljaista pakkasyötä, revontulet vellovat päällä tunturien, musta yö vaihtuu väreihin kauneimpiin!

 

Tuijotan silmät suurina ylläni avautuvaa tähtitaivasta, Orionin tähtikuvio, Sirius-tähti loistaa kirkkaana, kotoisa ja rauhallinen planeetta Mars. On tunne, kuin taivaan tähdet maan ihmisille vilkuttaisi, niiden säteilemä valo jollakin tapaa sykkii ja väreilee. Oloni on niin rauhallinen ja kotoisa, nuo kujeilevat ja majesteettiset tähdet, planeetat sekä kuu kaikkien pinnanpiirteineen tuovat sieluuni tunteen siitä, etten yksin ole. Sieluni koti on tuolla noin, joukossa noiden ylväiden. Jään tätä kaikkea itsekseni pohtimaan…

 

Pakkanen nipistää poskiani, alkaa tulla kylmä ja holotna. Kävelen vielä yhden kierroksen puistikon ympäri, vedän sieluuni tähtiyön rauhaa, kuuntelen hiljaisuutta helmikuisen pakkasyön,

 

haluan muistaa tämän yön...

 

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan Taivaanvahti

https://www.taivaanvahti.fi/

 

Ursan Tähtitaivas nyt -podcast

https://www.youtube.com/watch?v=-qiOepBvhzM