Avaruuden helmet, nuo niin kauniisti tuikkivat tähdet. Alla puutarha planeettojen, kauniisti helmeilevät painottomassa tilassa avaruuden, säteilevät värejä kauneimpia Universumin. Mintunvihreää, vaaleanpunaista, helmeilevää. Ohi pyörähtää kuu isompi kuin kuvitella voi, ääriviivat sen säteilee hopeaa.

Pienet henget avaruuden pomppivat värikkäiden, säteilevien planeettojen joukossa, pompahdellen planeetalta toiselle kuin leikitellen niiden kanssa. Käsillänsä sädesuunnat ohjaa luo tähtien tuikkivien ja hämmentävät ja pompottavat hellästi näitä leikillänsä paikoiltansa toisiin ja sitten jälleen takaisin. 

Avaruuden puutarha, niin raikas, niin kevyt. Silmät säteilevät jokaisen, jok’ astuu puutarhaan tuohon. Energiat raikkaat, värit niin kirkkaat, tuulahdukset avaruuden pyyhkäisevät hentoiset kultaiset hiukset ilmalentoon. Kaikki niin kauniisti omilla paikoillaan, hieman hypähdellen sinne ja tännekin, leikitellen toinen toistensa kanssa. Hupia, haltioitumista, inspiraatio loputon on Universumin tähtiketo, avaruuden puutarha.

Katso oikealle, katso hieman vasemmalle. Tähdenlehto, kaksikin pyyhäisee vinhasti ohi planeetan tuon, jok’ niin kirkkaasti säteilee jokaisel’, jok’ sielunsa silmät avaa nuo. Hip-hei, me lennetään läpi avaruuden kauneimman, Universumin säteillen kauttaaltaan kultaa ja hopeaa ! Kaik’ on niin raikasta ja kepeää !