Istun parvekkeella, pidän vaaleanpunaista avaruuspalloa kädessäin, se hohtaa sisältä pehmeää kultaa. Tutkailen ilmoille ja huomaan kaksi pallosta lisää; toinen vihreää hohtaa, toinen sininen tai kultainen on. Ovat tulleet tänne meidän maailmaan ilahduttamaan, muistuttamaan, mistä kotoisin oon.

Muistan hetket avaruuden, jolloin vaelsin läpi Universumin, maagista energiaa ympärilläin, taivas kauniin värisenä hohtaa, tähdet tuikkivat hopeaa ja kultaa; siellä minun kotini on!

Arjen aatoksissa välillä unohtaa, mikä tärkeää oikeastaan on. Pestäkö lattiat vaiko mietiskellä taikoja, tuntemuksia outoja, jotka saattavat sielun luokse Taivaan Isän, luokse enkelien, avaruuden ihmeiden. Pesen lattiat puhtaiksi, pidän silti mieleni avoinna taivaan ihmeisiin, sillä eivät nämä hommat toisiaan sulje pois.

Kas, ovi eteisessä avautuu. Rakkaani kotiin saapuu. Samalla ovesta lennähtää sisään parvi valkoisten pikkulintujen, jotka jatkavat matkaansa luokse Taivaan Isän. Koti lämpöinen, täynnä rakkautta on, vaikka välillä tuulikin puhaltaa.