Perhoset erottavat lyhyitä aallonpituuksia paremmin kuin pitkiä. Ne näkevät hyvin ultraviolettivaloa, joka mahdollistaa navigoinnin ihmissilmälle täydellisessä pimeydessäkin.

Entäpä sitten kalat?

Ultraäänet ja sähkökentän muutokset ovat joillekin kaloille yhtä tärkeitä kuin liikennevalojen vaihtuminen kaupunki-ihmiselle.

Ihmisellä ei ole yhtään aistia, joka kaloilta puuttuisi. Kalat saavat kuitenkin toisenlaisen kuvan maailmasta kuin me, koska niiden aistit ovat sopeutuneet veteen. Lisäksi kaloilla on ihmiselle vieraita aistimia muun muassa sähkökenttien ja vedenpaineen muutosten tarkkailuun.

Kala tuntee omien liikkeittensä aiheuttamat aallot, kun ne heijastuvat lähellä olevista esteistä. Kylkiviiva-aisti toimii siis myös eräänlaisena tutkana.

Kalat näkevät värejäkin. 

Syvänmeren kaloilla on valoa tuottavia elimiä. Useimmat syvänmeren lajit eivät havaitse 500:aa nanometriä pidempiaaltoista säteilyä, mutta eräät kitakalalajit luovat muille näkymättömän valaistuksen säteilemällä jopa 700 nanometrin punaista valoa. Esimerkiksi kitakala Malacosteus nigerin silmässä on klorofylliä - siis lehtivihreää - joka on herkkää punaiselle.

Sähkökentän käyttöön perustuvaa saalistusta on tutkittu ankeriailla. Aasialainen monnilaji Parasilurus asotus havaitsee sähköaistillaan maanjäristyksen useita tunteja ennen rysähdystä.

(Tiede-lehden artikkelista Eväkkäillä omalaatuiset aistit 1.1.2004)

Entäpä syvänmeren eliöiden polarisaatiota erottava näkökyky?

Syvän meren eliöt, esimerkiksi seepiat, ovat täysin sokeita, mutta sen sijaan niillä on erinomainen polarisaationäkö.

Syvyyksien eläimet eivät näe valoa samalla tavalla kuin me. Ne käyttävät kommunikaatioon valon meille vierasta ominaisuutta: valon polarisaatiota. Ihmisen silmät eivät sitä havaitse. Monet selkärangattomat näkevät polarisaation.

Polarisaation näkeville eliöille polarisaatio on salainen kommunikaatiokanava, josta ihmiset ovat vasta alkaneet päästä perille. Nämä eläimet luovat salaiset polarisoidut signaalina.

Tutkijat ovat rakentaneet kameroita josta toimivat kuin sirkkaäyriäisen silmä: kamerat erottavat punaisen, sinisen ja vihreän valon. Mitä värikkäämpi kuvan osa on, sitä polarisoituneempi se on.

Näillä syvänmeren eliöillä on polarisaatiota erottava näkökyky ja  polarisoituneessa valossa nämä äyriäiset suorastaan hohtavat

ja siten kommunioikoivat salaa omille lajitovereilleen!

(YLE Areena: Älykkäät eläimet osa Viestinnän asiantuntijat).  

Australialainen sirkkaäyriäisiin kuuluva Gonodactylus Smithii näkee enemmän kuin useimmat eläinlajit. Se erottaa 12 perusväriä, myös infrapunan ja ultravioletin. Ihminen näkee kolme.

Lisäksi sillä on täydellinen polarisaationäkö.

(Helsingin Sanomat 17.6.2008)

Entäpä sitten avaruuden pimeän aineen näkeminen, joka aihe kiinnostaa minua yhä uudelleen ja uudelleen.

Mitäpä jos ihmisellä olisi oikeanlaiset aistimet tai välineet, niin mitä voisikaan näkyä avaruuden pimeässä aineessa? erilaisia värjeä? kuvioita? 

Luoja ties mitä…

Voi, miten jännittävää!!

Areenassa on nähtävissä hyvin mielenkiintoinen eläinaiheinen sarja nimeltään Älykkäät eläimet. Kukin eläinlaji on kehittynyt miljoonien vuosien aikana maailman parhaaksi selviytyjäksi juuri siihen elinympäristöön, jossa se elää ja lisääntyy.

Mielestäni on turhaa ajatella, että vain ihmisen äly ja erikoiset kyvyt ja taidot olisivat erityislaatuisia, varsinkin kun on katsonut tämän televisiosarjan. Eläimistä löytyy ällistyttävän huikeita kykyjä ja erityisosaamista, siispä,

kunnioittakaamme myös kaikkea elollista, eläimiä,

ja myöskin luonnon moninaisuutta ja kauneutta!

Nyt aion vaipua avaruuden pimeän aineen syvyyksiin,

annan sieluni nähdä sen kauneimmissa väreissä,

hohtavissa sateenkaarenväreissä,

valkoisessa ja kullassa,

taustalla soiden Behmin ihastuttavan ihana kappale

Frida.