Missä luonnonhenget nykyään? Ovatko väistyneet kauppakeskusten, kerrostalojen tieltä? Ovatko muuttaneet maailmaan uuteen, jättäneet taakseen tämän maan?

Muinaiset ihmiset elivät luonnon keskellä ja kunnioittivat sitä pitäen yhteyttä luontoon moninaisten henkien kautta. Ihminen kuului luontoon, luonto kuului ihmiseen.

Metsällä, vedellä, tuulella, lehdoilla, kivillä, auringolla ja tulella olivat omat henkensä; kodeissa asuivat kodin henget, saunassa saunatontut.

Eivät kai henget ole maailmasta kadonneet? Minne ne olisivat meidän keskuudestamme hävinneet?

Suljen silmäni, tahdon kunnioittaa esi-isiämme, jotka elivät sovussa henkien ja luonnon kanssa.

Suuntaan katseeni metsään, puistoihin kaupungin, meren rannalle aaltoihin. Katson ylös pilviin, aurinkoon, tähtiin ja kuuhun. Tunnen tuulen puhaltavan, luonnonhenkien monien minua katsovan,

mieleeni tulevat kukat viimekesäiset, tulipunaiset, tuoksuvat, perhoset lentävät, vehreät oksat puista ja pensaista eteeni työntyvät,

annan sielulleni vapauden lentää pilvien taakse, 

piiloutua tuuheaan metsään,

kävelen pellon laitaa, 

haluan luontoa kiittää…