Ei sellaista päivää olekaan

etten ulkona kävis laisinkaan,

 

ei minua vuodenajat haittaa,

ei sade, loska, sumuiset pilvet,

 

annan päivän aina sieluuni paistaa,

tunnen hiekkaisen maan jalkojeni alla,

voin käsillä puiden lehtiä koskettaa,

 

ei ihminen erillään luonnosta elää voi,

me kuulumme yhteen,

tähän maailmaan, joukkoon puiden,

kasvien ja eläinten,

 

tuuli kasvoja hellästi piiskaa,

vedän syvään keuhkoihini kosteaa ilmaa,

 

annan Maa-emon itseäni koskettaa,

haluan päivistä kaikista Luojaani kiittää,

 

sillä tämä maailma kaunis on aina vaan,

mutta meidän ihmisten vastuuna

on tätä maailmaa rakastaa, niittyjä,

villiä luontoa, puhdasta ilmaa

on syytä vaalia, sillä

 

olemme täällä vain lainassa pienen

hetken, tulevat sukupolvet saavat

niityillä, puhtaissa metsissä vaeltaa,

 

lehtiä pienillä käsillä koskettaa.