Taivaalta hiutale tipahtaa huipulle vuoren,
siinä se kylmässä maineikkaasti elää, kunnes
kevät sen sulattaa,
valuu pienen pienin askelin alaspäin,
vuoristopuroon pisara ajautuu,
keväinen aurinko lämmittää,
maisemat kauneimmat,
taakse jää ylväs vuorenhuippu,
puro jylhissä maisemissa mutkittelee,
välillä kaatunut puunrunko tukkii virtaa,
pisara jää pyörimään virran mukana,
lopulta ponnahtaa uudelleen matkaan,
välillä vauhti on kovaa,
välillä suvannossa lepäilee,
paistattelee luonnon hellässä huomassa,
virta vie, puro solisee, välillä pauhu kuuluu
kauas ketun korviin saakka,
lopulta yllättäen pisara toiseen yhdistyy,
plip, plap,
kuuntelen Haloo Helsinki! Vihaan Kyllästynyt
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.