Kirsikkapuut kukkivat, vaikka ympärillä kylmää ja jäätä. Kukilla ei kuitenkaan kylmä ole, vaan ne lämmössä keväisen auringon paistatella saa.

Taivaan henki hellästi kylmän ja jään ympäriltäsi sulattaa, jos vain sen sallia annat. Keväinen henkäys matkaasi eteenpäin johdattaa, vaikk’ tuuli kylmästi puhaltaa. Et kylmää tai viimaa jäistä tuntea voi, kun kevät rinnassas sieluasi lämmittää.

Kävele alla kirsikkapuiden, ota kukka käteesi sun, puhalla lämpimästi se ilmaan, se linnun lailla taivaaseen lentää !

Korunkaunis vuori edessäsi ilmoja halkoo, kevään kukat rinteellä vuoren. Ihme taivainen saapunut on luoksesi sun ja se avaruuden kauneimmat ihmeet tuo sieluusi sun.