Hetken istun päällä taivaankannen,

katselen maisemaa upeaa,

sininen peittyy alle keltaisen,

kultaa ja hopeaa,

totta vai tarua,

onko tämä kangastusta

vaiko totista totta?

Perhoset ultraviolettivalolla

näkevät maailman,

tähtitieteilijät puhuvat

pimeästä aineesta,

joka peittää avaruuden

ja maan,

mutta onko tämä aine pimeää?

josko vain pitäisi kanavaa vaihtaa

ja nähdä kauneus maailman,

täynnä värejä, energioita kepeitä

tuntea, huippuja ja vuoria,

ohi kiitäviä pilviä?

En halua uskoa pimeään,

meidät on luotu uskomaan,

voimme avata silmämme

näkemään maailman,

joka on kauneutta ja

viisautta tulvillaan,

pidä hellä rakkaus sielussas,

vaali sydäntä lempeää rinnassa,

näe valoa kauneinta

edessäsi,

polkusi kulkee ylitse lumisten vuorten,

jälleen laskeutuu se laaksoon vehreään…

Tulee vielä aika, kun elämän mysteeri

ratkeaa, kenties avautuu

näkymä aivan uus?