Hiiriperhe kolossansa kotia leikkii, kaikki tavarat ja jutut on nätisti paikoillaan. Talven pakkanen ulkona poskia nipistää, nyt on syytä olla sisällä vaivihkaa. Onnea ja iloa perheessä hiirten riittää, äiti, isä lastensa kanssa leikkii, syövät jyviä kesän, takkaan laittavat illalla tulen, kertovat iltasadut pienilleen, yhdessä nukkuvat sängyssä samassa, joka pumpulilla pehmeäksi vuorattu on.

Hiirillä pienillä myös toinen koti on. Pienen pieni paikka avaruudessa, joka kauneimpia värejä on tulvillaan. Siellä ainainen kesä ja omenapuut pienen pieniä ovat. Vuoret ja joet, kivet ja kannot, kaikki pieniä on. Kesäinen viljapelto keltaisena heiluu, kaikki on niin nätisti kohdallaan.

Tämä on taivainen paikka hiirille pienille; kissat kehräävät nurkissa ladon, mutt’ kaikki ystäviä keskenään ovat. Vahtikoira vahtii ties mitä ja hiiret sen korvan taakse turkkiin pehmoiseen poskensa painaa. Niin lämpöistä ja ihanaa on elämä tämä, ett’ haluaa hiiri kertoa tarinan tämän pienille pojille ja tytöille, jotka isän ja äidin kainalossa pumpulin pehmeässä sängyssä nukkuu.

Kuunvalo ulkona talvista maisemaa kiertää; hiljalleen, hiljalleen lumikiteet taivaalta alaspäin tippuu.