Kesäinen aamu alla nousevan auringon. Kyläyhteisö intiaaninen puuhaa tilaisuutta ikivanhaa. Kuumat kivet pyöreät kuumenee päällä tulen, isoisä kerää pujot, villiyrtit maan. Maja katettu on paksujen huopien, päällä niiden vahva muovinen. Sisällä majan keskiössä tyhjillään on pyöreä kuoppa. Reunoilla pyöreän majan kirjavat peitot, juovikkaat.

Kuumiako kivet jo on ? Ei, vielä hetki odotettava on. Hyörinää, hiljaista pyörinää ympärillä majan, piha tulvillaan.

Väki hiljalleen valuu majaan pimeään. Jalat ristiin panevat, hyvän asennon ottavat. Isoisä tuo kivet kuumat yksitelleen majaan, asettaa ne pyöreään kuoppaan keskiöön majan. Kun kivet kaikki tuotu, sulkee suvun päällikkö aukon viimeisen; ovi suljettu on, pimeää kaikkialla on.

Kivet hohkaa kuumaa. Väki koolla on, heittävät kivien päälle yrtit villit. Tuoksu huumaava on.

Kaikki valmista nyt on.

Pyhä tunnelma on, kun intiaanit hiljalleen hyräilemään alkavat, lauluja ikiaikaisia. Joukko käsistä toisiansa ottaa, keinuvat rytmissä laulujen. Silmät kiinni pimeydessä, tuoksussa villiyrttien. Kuumuus hyväilee sieluja hartaita; yhdessä alla avaruuden, kosketus Universumin, henkien menneiden ja tulevien.

Kotka ikiaikainen liitää ylitse majan, kiljahtaa mennessänsä merkiksi, että yhteys väliin maallisen ja henkien luotu on.

Siipi kotkan pyhän kiertää kädestä käteen, sillä pyhää kosketusta voi majaan antaa. Laulu intiaanien raikaa villiin tahtiin, koska tunnelma henkinen saa sen lentoon.

Kuumaa, kosteaa, villiyrteille tuoksuvaa. Tunne yhteenkuuluvuuden, niin kanssaihmisten kuin Luojan taivaisen. Laulu jatkuu vaan, ei lopu milloinkaan.

Hiljalleen vaipuu väki tunteeseen meditaation hiljaisen. Laulu hiipuu, tahti hiipuu, aika palata takaisin on. Ei kuitenkaan kiirettä minnekkään, sillä aikaa on.

Reunimmainen oven ahtaan peiton avaa ja aurinko siitä paistaa majaan. Yksitellen väki ryömii ulos kesäiseen aurinkoon, tunne pyhä ja puhdas on. Mieli tunnelmasta pyörällä on ja ajatus, että osa luontoa, Universumia on.

Hiestä märkinä paidat ja housut, helpotuksen tunne siitä, et’ kaikki hyvin on.

Mökissä intiaanipäällikön, kyläyhteisön, katettuna pöytä on herkkujen. Pidot hauskat alkavat, se yhteen liittää ystävät. On aika kuulumisia vaihtaa, toinen toistansa auttaa.

Ei ole kiirettä minnekään. Aika saa kulkea omiaan.