Avaan sieluni silmät ja suuntaan katseeni kirkkaana avaruuteen, loputtomaan. Välittömästi edessäni aukeaa kuvankaunis näkymä. Kullankeltainen kirkkainta kirkkaampi lempeä valo paistaa lämpimästi suoraan kasvoihini. Valo ikään kuin lepattaa avaruuden tyhjiössä. Se väreilee hennosti, niin hiljaa, että tuskin huomaan sitä. Kaikki ympärilläni kirkastuu piristävän raikkaaksi hiljaiseksi kokonaisuudeksi. Sädekehän, valokehrän ympärillä vaaleanpunainen kaasupilvi lepää paikallaan, täysin painottomassa tilassa, täysin hiljaa. Tämän vaaleanpunaisen kaasupilven tuolla puolen lepää pehmeää vaaleansinistä!

Kaikkialla on niin tyyntä ja hiljaista. Aika on tyystin pysähtynyt, mikään ei liikuta minua, mikään ei liikahda. Vain kullankeltainen säteilevä suuri valo värähtelee kauneinta lauluaan. Hetken päästä kullankeltainen vaihtuu kauneimman lumen väriseksi, hohtavan valkoiseksi, hopeaa värähdellen. Auringon valo heijastuu lumenvalkoiseen, hopeanhohtoiseen valoon jostakin tuolta kauempaa.

Avaruuden loputon kaasupilvi, värit sen kuin taivaan enkelin, rauhoittaa mielen, vilvoittaa sielun. Kuuntele hiljaisuutta, joka tyhjyyttään kaikuu läpi kauneimpien avaruusmaisemien !

Tahdon jäädä tähän. Tässä on hyvä ja kaunis olla.