Kuu laskeutuu pinnalle maan. Valtameri hellii kuuta vierailevaa. Tyyni valtameri hopeaansa hohtaa. Kuunsäteet kimaltelee aalloilla meren. Kuu hellästi avaruuteen kurkottaa. Se yhdysside maan, loputtoman taivaan ja avaruuden välillä on.

Kuun kultaiset säteet avaruuteen valtameren aaltojen lailla etenee. Aallot matkaansa jatkavat aina vain, kunnes ne määränpään salaisen tavoittaa. Toinen, hopeinen kuu, aaltoja kuunsäteiden tervehtii.

Kaksi kuuta yhtyy salaisuudeksi suureksi, kultaa ja hopeaa kimaltelevaa ympärilleen avaruudessa ne hohtaa.

Kuunkehrän sisään pieni lintunen, vaaleansininen lentää. Se kuuntelee hetken ohjeita viisaan ja lehahtaa lentoon, hahmo linnun haihtuu taivaanrantaan.

Kuulla sielua liene ei ole, mutt’ viisaus ikiaikainen sen salaisuus ja voima on. Loputtoman avaruuden salat, tiedot ja niksit kuuhun kätkeytyneet, sieltä ympäristöön viisauden jyvät, kunhan vain säteet kuun lähtevät lentoon.

Sielua kuulla liene ei ole, mutt’ kuuntele tarkkaan jos kuunsäteen näet. Jos kuunsilta hopeinen, kultainen tai sininen eteesi avautuu, ota askel ja kaks, niin pääset lähemmäksi totuutta ja voit tulla viisaammaks.