Seison rannalla aamuisen meren. Taivaanranta edessäni oranssina, vaaleanpunaisena siintää. Meri vihreä nyt kultaisena hohtaa. Meren kaukainen ääriviiva yhtyy taivaanrantaan. Kuin punaisena olisi piirretty raja meren ja auringon, taivaan oranssin ja kultaisen.

Onko todellisuus yllä meren kultaisen vaiko alapuolen taivaan oranssin ja punaisen ? Kangastusta todellisuus Universumin valkean ja lämpöisen, vaiko elämä maanpäällinen luona planeettamme sinisen ?

Kaksi todellisuutta yhtyy hellästi ja kauniisti luona kaukaisen taivaanrannan. Ääriviiva meren ja taivaanrannan kätkee ikuisuuteen salaisuuden, vain Luoja ties kummal’ puolen todellisuus, yläpuolen vaiko sen toisel’ puolen.

Uni kauneimpiin maisemiin Universumin sieluni vie, aamul’ kun silmäni jälleen avaan, en tiedä missä todellisuus on.

Avaruus, Universumi yhtyy todellisuuteen maallisen elämän; syleilevät toinen toisiansa tervehdykseksi silloin, kun kukaan ei näe.

Kaksi elämää rinnakkain; kaukainen meren ääriviiva taivaanrannan oranssia syleilee. Sopusointu kahden näiden vaihtaa oranssin ja vaaleanpunaisen kullankeltaiseen, kun itäisen auringon säteet yhtyy auringonpaisteeseen Universumin.